Olen Henna ja opiskelen kolmatta vuotta lastenohjaajaksi. Pääsin tutustumaan Tallinnassa olevaan yksityisen seurakunnan omistamaan Kaarle Kool lasteaediin touko-kesäkuussa. Kaarle Koolissa on päiväkoti, peruskoulu ja lukion ensimmäinen luokka. Ensimmäisellä viikolla pääsin tutustumaan kaikkiin viiteen päiväkotiryhmään, jonka jälkeen loppu harjoittelun vietin 3–4 vuotiaiden lasten ryhmässä.
Päiväkodilla ei ole omaa pihaa, vaan ulkoilu tapahtuu kaupungin puistossa. Puistossa ulkoilee usein samaan aikaan myös muita ryhmiä, koululaisia ja lapsia heidän vanhempien tai isovanhempien kanssa. Päiväkodin lapsilla on ulkoillessa heijastinliivit päällä.
Yhdessä ryhmässä työskentelee kaksi opettajaa eli õpetajaa. Opettajien lisäksi ryhmässä on yksi ryhmäavustaja. Päiväkodissa ei puhuttu työntekijöistä aikuisina vaan õpetajana. Minua puhuteltiin esimerkiksi õpetaja Hennana.
Varhaiskasvatusjärjestelmä eroaa muutenkin suomesta. Virossa nuorimmat päiväkodin aloittavat lapset ovat 1,5 vuotiaita ja jotta he voivat aloittaa päivähoidossa heidän tulee osata kävellä ja syödä itse. Syöminen tosin tarkoittaa sitä, että kuhan he osaavat laittaa lusikkaa suuta kohti. Aikuiset auttavat, jos on tarpeen. Perheitä tuetaan rahallisesti siihen saakka, kun lapsi täyttää 1,5 v. Se vanhemmista kumpi jää kotiin lapsen kanssa, saa valtiolta palkkaansa vastaavan summan joka kuukausi.
Koko reissu sujui todella hyvin. Kaikki ihmiset, joita tapasin, olivat aivan ihania. Sain kokea mahtavia juttuja, kuten pääsin päiväkodin ja koulun henkilökunnan kanssa vierailulle presidentin palatsiin. Olen käynyt Virossa vain kerran aikaisemmin ja silloinkin olen ollut ihan pieni lapsi. Tallinnassa siis minulle riitti paljon nähtävää ja koettavaa työharjoittelupäivien ulkopuolellakin. Vanhassa kaupungissa riittää tietenkin paljon tutkailtavaa. Kadriorgin puisto japanilaisine puutarhoineen oli lumoava.
Kotiinlähdön koittaessa jäi kyllä pieni kaipuu takaisin. Oli ihana lähteä kotiin, mutta harjoittelussa viettämäni aika oli myös niin ainutlatuinen, etten halunnut lähteä pois. Onneksi Tallinnaan on helppo matkata tulevaisuudessa uudelleen.
Teksti ja kuvat: Henna
