Search

Matkakertomus Tukholmasta / Marianne

Ensimmäisen vuoden lastenohjaajaopiskelijan ensimmäinen matka yksin. Kohteeksi valikoitui Tukholma ja “Kaksi kieltä” niminen esikoulu.

Toukokuun lopulla Turusta nousin laivaan ja siitä alkoi matkani kohti tuntematonta. Matka jännitti aika lailla, koska kuluneen 20-vuoden aikana en ole vielä koskaan matkustanut yksin. Ei ole kyllä tullut matkusteltua muutenkaan kovin paljoa kenenkään muunkaan kanssa. Laivamatka sujui ongelmitta ja heti laivasta noustessani ihana ohjaajani oli minua vastassa! Yhdessä hyppäsimme bussiin, joka suuntasi kohti Skanssenia. Siellä pääsi ostamaan kuukausikortin julkisten käyttöä varten. Hyppäsimme metroon ja pääsimme Solnaan, jossa vuokraamani asunto sijaitsi. Kävelimme pienen matkan ja pääsimme huomaamaan kuinka ihanan kukkulan päällä, oli rakennus, jossa saisin majailla. Puistoja ja nurmikenttiä tuntui olevan kaikkialla.


Harjoitteluni alkoi “Kaksi kieltä” nimisessä esikoulussa päivän Tukholmaan saapumiseni jälkeen. Työmatkani kesti 45 minuuttia yhteensä, kun ensin meni bussilla ja sitten lyhyen matkan kävellen. Esikoulu sijaitsi Tukholman keskustassa sijaitsevan kerrostalon alimmassa kerroksessa ja siellä oli todella hyvät tilat. Kaksi ryhmää mahtui todella hyvin siellä toimimaan, kun tilaa ja huoneita oli paljon! Esikoulussa on lapsia yksivuotiaista (1) kuusivuotiaisiin (6). Nuorempien ryhmässä on noin 1-2,5-vuotiaat ja vanhempien ryhmässä on 2,5-6 vuotiaita. Nuorempien lasten ryhmän nimi oli Sinivuokot ja vanhempien lasten ryhmän nimi oli Valkovuokot. Ryhmissä toimitaan usein pienryhmissä mutta joskus myös koko ryhmänä, jolloin iästä riippumatta voi osallistua esim. ulkona pidettyihin aktiviteetteihin.

Esikoululla oli oma sisäpiha, jossa lapset pääsivät leikkimään ja kasvattamaan omaa pientä puutarhaa.

Pääsin kuukauden pituisessa harjoittelussani tutustumaan molempiin ryhmiin. Oli ihana nähdä molempien ryhmien arkea esikoululla ja päästä siihen osalliseksi. Touko-kesäkuussa säät suosivat koko harjoittelukuukauteni ajan. Hyvän sään ansiosta Valkovuokoista kootun pienryhmän kanssa kävimme melkein päivittäin retkellä. En ole koskaan aikaisemmin päässyt osallistumaan missään harjoittelupaikassa näin usein pidettyihin retkiin! Lapset olivat tottuneet tekemään useita retkiä ja kävelemään Tukholman kiireisillä kaduilla, vaikka keskustassa kulkeminen niin monen lapsen kanssa aluksi tuntui itsestä hurjalta. Retkiä tehtiin mm. lähellä sijaitseviin leikkipuistoihin, metsiköihin ja kirjastolle. Lapset kävelivät kohteisiin parijonossa ja pitelivät kiinni kaikki yhdessä köydestä.

Suurimmat erot Kaksi kieltä-harjoittelupaikassani verrattuna Suomessa sijaitseviin harjoittelupaikkoihini liittyivät ruokailutilanteisiin ja vessatukseen. Ruokailun alkaessa siirryttiin pienryhmissä pöytiin. Pöydät oli katettu ja ruuat oli asetettu keskelle pöytää. Jokainen lapsi sai omalla vuorollaan ottaa ruokaa itse omalle lautaselleen sen verran mitä halusivat. Lapset olivat todella taitavia ottamaan ruokaa ja sen huomasi, että he olivat harjoitelleet ruokailutilannetta paljon. Ruokailutilanne oli todella kodinomainen ja lapset saivat olla omatoimisia. Lapset osasivat pyytää pöytäkumppaneitaan ojentamaan esim. salaattia ja toiset osasivat ojentaa tarjoiluastioita eteenpäin niitä pyytäneille. Syömisen jälkeen lapset saivat itse viedä astiansa, putsata ruuantähteet biojätteeseen ja kiittää ruuasta. Seuraavaksi minua hämmensi alussa se, että kaikki eivät siirtyneetkään vessaan ruokailun jälkeen vaan nuorimmatkin lapset menivät silloin vessaan, kun he itse halusivat. Aikaisemmissa harjoittelupaikoissani olen tottunut, että varsinkin nuorempien lasten kanssa mennään yhdessä harjoittelemaan potalla istumista mutta nyt lapset, jotka osasivat käyttää pottaa/pyttyä menivät itsenäisesti sinne. Lapset, jotka käyttivät vielä vaippoja eivät menneet potalle vaan heidän vaippansa vaihdettiin. Olen tottunut muistuttelemaan lapsia, jotka harjoittelevat vaipoista kuivaksi siirtymistä käymään potalla mutta nyt sain lapsilta hämmentyneitä katseita, kun kyselin ja muistuttelin vessassa käymisestä.

Kuukausi kului nopeasti. Päiväkodin arki tuli tutuksi ja niin tuli Tukholmakin. Pääsin tutustumaan uuteen kaupunkiin ja pääsin elämään tavallista arkea oppien uutta harjoittelupaikassani. Harjoittelu Kaksi kieltä-esikoulussa oli opettava kokemus, jota suosittelen kaikille, jotka vähänkin miettivät harjoittelun suorittamista ulkomailla!

Teksti ja kuvat: Marianne

Lisää artikkeleita