Matkasin vaihtomaahani Kroatiaan vesi- ja maateitse yhden lautan ja 4 junan kanssa. Matkaa Turusta Kroatiaan kertyi 2724 km. Yövyin menomatkalla Kööpenhaminassa, Tanskassa ja Nürnbergissä, Saksassa, jolloin matkanteko tuntui huomattavasti mukavammalta kuin olisin mennyt yhtä kyytiä yöjunien kanssa perille. Kun saavuin illalla perille Zagrebiin, vaihtokaupunkiini olin aika väsynyt matkanteosta, mutta samalla tajusin, että nyt alkaa elämä suurkaupungissa, kun on ratikoita ja vanhoja upeita rakennuksia ympärillä.
Suoritin kansainvälisen työelämässä oppimisen International British School of Zagreb, Bright Horizons, nimisessä kansainvälisessä koulussa. Koulu on Britannian alaisuudessa ja samanlaisia kansainvälisiä kouluja on ympäri maailmaa. Tässä koulussa oli ylä- ja ala-aste sekä lukio toisessa rakennuksessa muualla Zagrebissa. Minä pääsin harjoittelemaan koulunkäynninohjaajuutta 1.-luokalle, jossa opiskeli 13 oppilasta 7 eri maasta ja 1 opettaja, joka oli kotoisin Yhdysvalloista. Yllätyksenä tuli 1.–2.-luokkalaisten koulupäivien pituudet. Koulu tosiaan alkoi 8.30 ja loppui kaikilla 15.10. Aamupäivällä ennen lounasta oli 10 aikoihin välipala, lounas klo 12 ja sen jälkeen ainoastaan yksi 45-minuutin välitunti ulkona, kahden aikoihin toinen välipala ja koulun loputtua monet 1.-luokkalaisetkin menivät vielä koulun järjestämiin harrastuskerhoihin. Mielestäni Suomen koulutusjärjestelmään verrattuna ainakin tässä koulussa oli todella pitkät päivät niin pienille oppilaille sekä ulkona olo aika oli aivan liian lyhyt.
Minun päiväni lukujärjestys oli tehty niin, että sain viettää yhden 45 minuutin lounastauon sekä 45 minuutin tehtävienteko tauon. Mielestäni tämä oli hienosti suunniteltu, että pystyin tekemään koulussa myös Suomesta tulleita tehtäviä. Työelämässä oppiminen sujui mielestäni todella hyvin. Sain käyttää pääkielenä englantia ja huomasin sen sujuvan todella hyvin, huolimatta siitä, että hieman panikoin tätä asiaa lähtiessäni Suomesta. Tapaamani ihmiset olivat suurin osa ystävällisiä ja tekivät oloni tervetulleeksi. Lapset koulussa ottivat Suomesta tupsahtaneen koulunkäynninohjaajaopiskelijan todella upeasti vastaan ja koin oloni tervetulleeksi myös heidän kanssaan. Työelämässä oppimisen loppupuolella lapset saivat kirjoittaa kirjeitä joulupukille ja lupasin toimittaa nämä joulupukille, Rovaniemelle ennen joulua.
Vapaa-aikanani matkustelin aika paljon. Kävin Plitvicen kansallispuistossa, Unescon maailmanperintökohteessa, joka oli sanoinkuvailemattoman upea paikka. Matkustin yhtenä viikonloppuna Kroatian länsirannikolle Pulaan, jossa ihailin merta ja bongailin delfiinejä. Sitten kävin Sloveniassa Ljubljanassa, josta otin junan turkoosin väriselle Bled-järvelle ja tepastelin sen ympäri ja ihailin maisemia. Zagrebissa tutustuin suklaamuseoon, missä sain maistella suklaata aikajanamaisesti historian edetessä nykypäivään. Kävin myös kravattimuseossa, jossa oli mielenkiintoista kuulla, miten Kroatiasta lähtöisin oleva kravatti on saanut alkunsa ja kehittynyt nykypäivään asti.
Upea yllätys Zagrebissa oli se, että siellä on pieniä mökkejä ja ruokaa kulkukissoille. Vapaaehtoisten joukko oli kerännyt voimansa ja sai lahjoituksina kissanruokaa ja mökkien kuivikkeita, sekä hoitivat eläinlääkäriin, kissat, jotka olivat sen tarpeessa. Kissaihmisen sydäntä lämmitti ja paljon.
Kuukauden aika toisessa maassa ja kulttuurissa on hyvin lyhyt aika ja silloin ehtii saada pienen pintaraapaisun siitä, mitä maan kulttuuriin kuuluu ja millaisia erilaisia tapoja löytyy verrattaen omaan kotimaahan. Itselleni ei ehtinyt tässä ajassa tulla koti-ikävää tai ikäviä tuntemuksia siitä, ettei ymmärrä maan kieltä, sillä kroatialaiset osaavat todella hyvin englantia ja sillä pärjää siellä hyvin. Vaikkakin olisi hienoa osata sen maan kieltä, missä kulloinkin on, mutta koin kroatian kielen vaikeaksi, sillä konsonantit peräkkäin sekä c, z ja s-kirjaimien yllä olevat v-kirjaimet ja heittomerkit sekoittivat allekirjoittaneen päätä entisestään. Mutta aluksi mielestäni riittää, että osaa edes kohteliaisuus sanoja sen maan kielellä, missä kulloinkin on: kiitos, anteeksi, hei, moi, hyvää päivää jne.
Kroatia on mielestäni todella kaunis maa. Sisiliskoja oli joka paikassa ja jos minkä värisiä. Vesiputoukset ja turkoosi vesi Plitvicen kansallispuistosta jää ikuisesti mieleeni ja hetkittäin palaan kuulemaan veden pauhun ja näkymän silmieni edessä.
Suosittelen ehdottomasti kaikille kansainvälistä työelämän oppimista, sillä se avaa erilaisia näkökulmia elämään, tuo uskomattomia kokemuksia, uusia ystäviä, antaa rohkeutta uskoa itseensä ja syventää opittua tietoa.
Riski kannattaa ottaa, sillä aina siitä jää käteen jotain, mitä et välttämättä siinä hetkessä usko, mutta myöhemmin oivallat. <3
Teksti ja kuvat: Linnasmäen opistolla koulunkäynninohjaajaksi opiskeleva Henna
