Olen Aleksi, työskentelen Salon seurakunnassa seurakuntamestarina ja valmistuin Linnasmäen opistolta viime syksynä 2025, missä opiskelin suntion ammattitutkinnon. Kun ensimmäisinä päivinä koululla kuulin Erasmus+ ohjelmasta, niin innostuin saman tien asiasta. Sainkin sitten hoidettua asiat Suomessa siten, että tämä työharjoittelu olisi mahdollista ja matka saisi alkaa. Nyt alkukeväästä löysinkin itseni Hollannista Rotterdamista suomalaiselta merimieskirkolta.
Matka Rotterdamiin sujuikin hyvin ensin lentokoneella Amsterdamiin ja sen jälkeen junalla Rotterdamiin. Majoitukselle, kun pääsin – alkoikin melkoinen tarina heti. En saanut huoneen lukkoa avaimella auki. Lopulta päästiin huoneeseen, mutta oli kyllä pakko ensin “harjoitella” lukon kanssa, etten lukitse itseäni ulos, kun oli tarkoitus lähtiä etsimään kauppaa ja jotain syötävää. No… tämä päätyi siihen, että koko avain jäi lukkopesään jumiin. Hetken päästä joku vanhempi mies tulikin työkalupakin kanssa ja mesosi kaikennäköistä englanniksi ja oletan, että oli iso kasa hollanninkielisiä kirosanoja, kun yritti irrottaa avainta. Siinä vaiheessa, kun mies sai avaimen irti ja alkoi itsekin kokeilemaan sitä lukkopesään, niin rauhoittuikin ja meistä tulikin ihan kavereita ja totesi lukkopesän olevan rikki enkä valittaneen aiemmin asiasta turhaan ja hakevansa varastosta uuden. Olipahan aloitus, mutta hyvin selvittiin ja jännityksellä huomista kohti ensimmäistä päivää merimieskirkolla.
Aamu alkoi yhteisellä talokokouksella papin, sosiaalikuraattorin sekä kolmen vuosivapaaehtoisen kanssa. Papin merimiespastori Jussin kanssa, joka toimi reissun ajan miun ohjaajani siellä, niin hänen kanssaan kierrettiin talo ja tutustuttiin hänen tekemäänsä suuntaa antavaan harjoitusohjelmaan ja todettiin, että kahtotaan mithä
kaikkia muuttujia siihen tulisikaan. Ensimmäisinä päivinä työpäivään kuului takapihan puutarhan laatoituksen pesua ja ihmettelyä mihkä vedet hävisivät, kun pihalle tulevaan vesipisteeseen hävisivät
veden paineet.
Jotkut sanovat, että nopiat liikkeet ovat näyttäviä, niin heti ensimmäisenä perjantai aamuna lähdettiinkin kohti Brysseliä ja uutta maatakin kohti junalla. Oltiinhan Rotterdamia jo ihmetelty peräti kaksi päivää. Siellä Brysselin merimieskirkolle pakkaamaan tavaroita autoon ja kohti Eurooppa-koulua pitämään Jussin ja Brysselin
sosiaalikuraattorin Piian kanssa pääsiäishartausta. Ehtoopäivästä jäikin vapaa-aikaa hetki seikkailla Brysselin katuja sekä ihmetellä siellä paikallista maailmanmenoa kunnes seuraavan aamuna autolla kohti Luxemburgia.
Siellä paikallisen protestanttilaisen seurakunnan tiloissa Jussin kanssa järjestettiin nuortenehtoo. Oli mukava jutella paikallisten nuorten kanssa ja kuunnella millaiset kytkökset heillä on Suomeen ja löytyihän sieltä asti nuori, joka on kesällä tulossa Saloon rippikouluun jopa. Sekä pelailla erilaisia pelejä heidän kanssaan. Sunnuntaiaamuna vielä seikkailtiin Luxemburgin mehtissä, joka löytyikin aivan majoituksen takaata sekä vanhoissa puolustuslinnoituksissa myöhemmin lähempänä keskustaa odotellessa sunnuntain messua samassa tilassa, missä nuortenehtoo piettiin. Täällä huomasinkin ja vähän jopa hämmennyin, kun paikalliset tulivat messuun hyvissä
ajoin ja alkoivat auttamaan tilan järjestämisessä ja sama purkamisessa. Enpä ole samaa Suomessa huomannut, mutta toki on pieni tiivis yhteisö ulkomailla, mikä selittänee asian.
Nopeatempoisen ja matkustusta täynnä olevan viikon jälkeen suunnattiinkin takaisin Brysseliin palauttamaan maanantaina auto ja junalla kohti Rotterdamia, jossa olikin ensimmäiset vapaapäivät. Uuet seikkailut ja vaeltamiset Rotterdamissa. Nähtävää khyllä riitti paljokin tälläiselle maalta tulleella ihmiselle isossa kaupungissa.
Tuinen työviikko käynnistyikin keskiviikkona kuorman purulla, mikä oli saapunut Suomesta Hollantiin sekä tavaroiden järjestelyllä myymälään kirkolla. Muuta viikolla tehtyä sitten oli mm. tilajärjestelyitä perhekerhoa varten, nuortenaikuisten ehtoota, missä taas oli Luxemburgiin taas verraten nimestä jo pääteltävissä, että ovat jo
aikuisia nuoria. mm. yliopisto-opiskelijoita Hollannissa. Heidän kanssaan pelattiin Triviaa, syötiin ja juteltiin taas niitä näitä. Ja taas tilajärjestelyitä lauantaikoulua varten, johon tulee hollantilaisia ihmisiä opiskelemaan suomea sekä ensimmäistä messua Rotterdamissa jahka Ruotsin merimieskirkko vain ehti alta pois, mikä kokoontuu omalla porukallansa Suomen merimieskirkolla myös. Sekä ihan perusasiakaspalvelutehtäviä kirkon kahvilassa ja myymälässä niin suomeksi kuten englanniksi. Ehkä jopa yllätyin, kuinka paljon muitakin kuin suomalaisia kävi siellä tämän kolmen viikon aikana, vaikka odotin tapaavani heitäkin siellä. Sekä käytiin Euroopan suurimmassa satamassa sosiaalikuraattori Suvin kanssa laivakäynnillä.
Vapaita vietettiin taas seikkailemalla pitkin Rotterdamia ja erilaisissa museoissa käyen. Aika onkin kulunut aivan siivillä ja mukamas nyt jo viimeisen viikon aika. Pääsin vaihtamaan kirkon palovaroittimien paristoja sekä tarkistamaan toimiiko ne. Löytyihän sieltä jokunen vaihdettava sekä paikallisessa kaupassa eivät meinanneet
ensin uskoa, että haluan ostaa reilu kolmekymmentä 9V paristoa, mutta tyytyminen oli 26:teen, kun kaupasta loppuivat ne. Pääsiäisen aikaan olin reissun päällä, niin kirkollisia menoja riittikin, mihin taas tilajärjestelyitä ja perinteisempiä suntion töitä kuului. Niin juu ja itselle tutumpia töitä edellisistä töistä olikin takapihan puutarhan
puukaiteiden sekä -portaiden hionta ja uudelleen öljyäminen.
Ehkä asia, mithä kaikista eniten odotin oli yhteispohjoismaalainen pääsiäisyön messu Norjan merimieskirkolla, johon kokoontuivat meidän suomalaisten ja isäntäväen norjalaisten lisäksi ruotsalaiset sekä tanskalaiset. Elämäni ensimmäistä kertaa pääsin soittamaan siellä kirkonkelloja käsipelillä, kun Norjan pappi ensin ojensi ykskaks
puhelimen, jossa hänen työkaverinsa neuvoi, mitenkhä net saa’aan soimaan.
Sunnuntaina vielä järjestettiin Suomen merimieskirkolla pääsiäistapahtuma, mihin olin askarrellut lapsille jemmaan ulos puutarhaan pehmoleluja suklaapusseineen ja vapaaehtoiset naureskelivatkin, että kutsuvat miut sitten heidän häihinsä hääaskartelijaksi joskus. Lisäksi makkaragrilli oli kuumana allekirjoittaneen johdosta.
Kaikkea mielenkiintoista ehti khyllä tapahtumaan reissun aikana. Mutta ehdottomasti olen sitä mieltä, että kuitenkin koko reissun aikana kaikista mielenkiintoisimmat keskustelut käytiin kirkon saunan lauteilla. Jokaisella oli oma tarinansa kerrottavana sekä jaettavan sen lisäksi, mitenkhä löytäneet juuri Suomalaisen merimieskirkon ja
sen lauteille. Oli sitten suomalainen, hollantilainen taikka jostain muualta. Ja pääsin heille kertomaan omaa tarinaani.
Onhan maailmalle lähtö ja työskentely siellä ollut pienestä pitäen osa omaa unelmaa, mutta nyt pääsin ainakin osan siitä toteuttamaan tämän Erasmus+ ohjelman kautta. Onneksi omat pojat olivat reissukassiin
pakanneet omat pehmonsa matkaan helpottamaan koti-ikävää. Niin ja mikhä olisikaan, jos seurakuntamestari ei kävisi paikallisella hautuumaalla vapaa-aikanansa. Sillainenkin löytyi, mutta se olisi kokonaan oma tarinansa sillä
Hollannin hautauskulttuuri eroaa niin isosti suomalaisesta. Iso kiitos koko merimieskirkon väelle niin Rotterdamissa sekä Brysselissä kenen kanssa sai työskennellä sekä kaikille muillekin ihmisille, kethä sai kohdata ja jutella Benelux maiden alueella. Tästä on hyvä jatkaa kohti omia töitä ja hautuumaan kevät- sekä
kesäkiireitä.
Teksti ja kuvat: Aleksi
