Siiri Rantanen sai juuri pulkkaan opintovuoden psykologian ja kasvatustieteen linjalla. Siirin mielestä vuosi opetti ennen kaikkea ajattelemaan ja priorisoimaan ajankäyttöä. Mutta kuka saa Siiriltä ruusun?
Kuka sinä olet?
Olen Siiri Rantanen, 20-vuotias turkulainen. Opiskelin tämän lukuvuoden psykologian ja kasvatustieteen linjalla. Opinnot loppuivat juuri. Nyt pyrin yliopistoon opiskelemaan psykologiaa.
Pelaan lentopalloa naisten 1-sarjassa ja pidän valtavasti lenkkeilystä.
Miten päädyit opistolle?
Lukion jälkeen en tiennyt yhtään, mitä haluan opiskella. Välivuoden aikana päätin kirjoittaa psykologian ylioppilaskirjoituksissa, ja innostuin aineesta.
Psykologia on niin suosittu opiskeluala, että yliopistoon on vaikea päästä sisään. Otin yhteyttä tuttuihin, jotka olivat opiskelleet kasvatustieteen ja psykologian perusopinnot opistolla. Sain todella positiivisia kommentteja ja päätin hakea varavaihtoehtona opistolle. Kun sitten en päässyt yliopistoon, aloitin opinnot opistolla viime syksynä.
Mitä kaikkea psykologian ja kasvatustieteen linjalla opiskellaan?
Linjalla opiskellaan sekä psykologian että kasvatustieteen perusopinnot. Jokainen saa sitten loppukädessä itse päättää, mihin käyttää eniten resursseja.
Avoimen yliopiston kursseina suoritetaan myös englannin kurssi, kirjallisen viestinnän kurssi ja puheviestinnän kurssi. Nämäkin voi sitten yliopistoon päästessään hyväksilukea.
Lisäksi opiskellaan opiston omia kursseja, joita ovat esimerkiksi ruotsin ja tilastomatematiikan kurssit. Erityisesti tilastomatikka korostuu psykan hakijoille, sillä sitä testataan pääsykokeessa. Sitä on ollut kiva opiskella opettajan johdolla.
Ryhmäämme kutsutaan nimellä Kasvit.
Mitä vuosi opistolla antoi sinulle?
Vuosi antoi enemmän, kuin osasin kuvitellakaan! Tulin kieltämättä opistolle syksyllä hieman murheellisin mielin, koska se muistutti minua siitä, etten päässyt unelmieni opiskelupaikkaan. Lopulta pääsin kuitenkin ihmettelemään juuri niitä juttuja, joista pidän.
Avoimen yliopiston kurssit olivat ylivoimaisesti mieluisin asia minulle koko vuoden aikana. Psykologia on hirmu mielenkiintoista, vaikka perusopinnoissa saadaankin vasta pintaraapaisu. Avoimen opintojen kautta varmistui, että psykologia on oma juttuni. Kasvatustieteen opintojen parasta antia minulle oli ajattelutaitojen kehittyminen.
Avoimen yliopiston opinnot opettivat tieteellistä ajattelua. Opin tarkastelemaan asioita monesta näkökulmasta ja käsittelemään uutta tietoa itselleni sopivalla tavalla.
Suurin oivallukseni liittyy ehdottomasti opiskelutekniikkaan. Esimerkiksi pitkien tenttikirjojen lukeminen kannesta kanteen ei ole välttämättä järkevää, vaan tärkeämpää on hahmottaa kurssin kokonaisuus. Mitä enemmän uskalsin ottaa osaa keskusteluun, kysyä, ihmetellä ja kyseenalaistaa, sitä paremmin ymmärsin ja opin opintojaksojen asiat. Täten minun ei myöskään tarvinnut päntätä kotona niin paljoa, vaikka valmistauduinkin tentteihin myös yksin. Etenkin kasvatustieteen osalta tämä oivallus on auttanut valtavasti, vaikka olenkin vielä melko ujo esittämään ajatuksiani. Mitä enemmän kyseenalaistaa ja pyörittelee asioita, sitä paremmin niistä jää omakohtainen kokemus ja muistijälki.
Yliopisto-opinnot on mukava aloittaa sitten joskus, kun taskussa on jo opintoja, eikä yliopisto-opiskelu tule ihan uutena juttuna.
Millainen opiskeluporukka teillä oli?
Ryhmästämme melko tarkkaan puolet halusi opiskelemaan kasvatustieteitä ja puolet psykologiaa. Osa tuli Turusta ja lähiseuduilta, toiset taas hyvinkin kaukaa. Melko kirjava joukko, mutta tunneilla oli tosi rento meininki ja saimme hyvää keskustelua aikaan niin aiheesta kuin sen vierestäkin.
Ryhmästä oli paljon apua ja tukea, kun kaikki kamppailivat samojen asioiden parissa niin opiskeluun kuin sen ulkopuoliseen elämäänkin liittyen. Tentteihin preppaus yhdessä ryhmän kanssa oli todella mukavaa, ja uusia ajatuksia heräsi vielä ennen koetta.
Kerro kolme asiaa, jotka yllättivät sinut opistolla.
Eniten yllätti se, että kaikkien opettajien kanssa tuli jollain tasolla ihan henkilökohtaisesti tutuksi. Melko ison lukion käyneenä tuntui aluksi jopa hassulta, miten opettajat oppivat tuntemaan minut ihmisenä, enkä ollut vain nimi ja kasvot muiden joukossa. Tämä tuntui koko opiskeluajan turvalliselta, kun tiesi, että tukena on aina aikuinen, joka tietää asioista monesti enemmän kuin itse.
Työn määrä yllätti myös täysin. Tiesin jo varoituksista, että tiedossa on työntäyteinen vuosi, mutta kyllä välillä sai melkein pyyhkiä kyyneleitä silmäkulmasta. Nyt kun opiskelut ovat ohi, olen jopa kiitollinen, että hommaa oli paljon. Olen sen ansiosta todella oppinut priorisoimaan ajankäyttöäni.
Kolmanneksi avoimen yliopiston kurssit yllättivät minut. Alun perin oletin, että joutuisin taistellen rämpimään tenttikirjat läpi saadakseni hyviä arvosanoja, mutta opinnot tuntuivatkin lukiokursseja mielekkäämmiltä. Uskon tämän johtuvan siitä, että yliopisto-opinnoissa painottuu asioiden kokonaisvaltainen hallitseminen eikä niinkään ulkoa muistaminen.
Mitä aiot tehdä opistovuoden jälkeen?
Haen nyt toista kertaa opiskelemaan psykologiaa kaikkiin muihin kaupunkeihin paitsi Helsinkiin. Viimeiseksi hakukohteeksi laitoin Turun kauppakorkean, mutta tiedän jo etukäteen, että sitä paikkaa tuskin tulen ottamaan vastaan, sillä niin kova hinku on päästä opiskelemaan psykologiaa. Koen, että psykologian opinnoista on hyötyä lähes millä tahansa alalla.
Mitä suunnitelmia sinulla on kesäksi?
Kesällä aion tehdä töitä. Olen ollut välivuoden ja aikaisempia kesiä töissä tarjoilijana ja jäätelökioskilla. Ensi kesänä jatkan näissä samoissa hommissa, kunhan vain koronatilanne sallii. Toivotaan, että tulee vauhdikas kesä töissä. Mikäli opiskelupaikka ei irtoa, luen kesällä jälleen ylioppilaskirjoitusten korotuksiin. Lisäksi kesään kuuluvat aina kesätreenit. Ja tärkein on tietysti jäätelö!
Mitä haluaisit kysyä itseltäsi?
Haluaisin kysyä, miksi pyrin niin usein täydellisyyteen. Paljon vähempikin riittäisi. Aina ei tarvitsisi ylittää itseään.
Verrataanko sinua usein nimikaimaasi, legendaariseen hiihtäjään Siiri Rantaseen?
Kyllä aina joku opettaja keksii vääntää aiheesta vitsiä, mutta eipä sen enempää. Alakoulussa naureskeltiin, kun koulun hiihtopäivänä vetelin järveä ympäri.
Kenelle opistolaiselle haluaisit ojentaa ruusun tästä vuodesta?
Jos jaossa on vain yksi ruusu, antaisin sen psykologian opettajallemme Mira Laitiselle. Ihanan opettajamme Helka Ikosen jäätyä äitiyslomalle Mira otti loistavasti kopin psykan opetuksesta. Etenkin näin etäaikana hän onnistui tunnustelemaan ryhmämme fiiliksiä ja mukautumaan toiveisiimme. Hankalaa tästä kaikesta teki se, ettei Mira nähnyt koko ryhmäämme kertaakaan livenä. Opetuksen taso ei kärsinyt lainkaan, vaikka kaikki tapahtui Teamsin välityksellä.
Suuret kiitokset myös aiemmalle opettajallemme Helka Ikoselle, jonka tunneilla kaikki uskalsivat osallistua ja jonka empatia ja ymmärrys täyttivät koko luokan. Lisäksi kiitokset kasvatustieteen opettajallemme Krister Rantalalle, joka jaksoi haastaa välillä hieman tuppisuista ryhmäämme. Samalla hän varmasti auttoi meitä jokaista kehittymään opiskelijana ja ajattelijana.
Teksti: Siiri Rantanen ja Tiina Hämäläinen
Kuvat: Siiri Rantasen kotialbumi
