Search

KOPSilla nuoret hiovat kielitaitoaan kohti seuraavia opintoja

Istun luokan takapulpetissa ja seuraan suomen kielen oppituntia. Edessäni on iloinen ja ajoittain hälisevä joukko nuoria oppivelvollisia vieraskielisiä opiskelijoita. He ovat valinneet Linnasmäen opiston KOPS-koulutuksen eli suomen kielen opistovuoden ennen toisen asteen opintoja. Tunnelma on iloinen ja lämmin. Täällä on myös vierailijan helppo olla.

Oppitunnin teemana on asuminen. Opiskelijat pohtivat mitä tarkoittavat sanonnat: Oma maa mansikka, muu maa mustikka. Kotini on linnani tai oma koti kullan kallis. Samalla he oppivat monta uutta sanaa ja pohtivat onko omassa kulttuurissa vastaavia sanontoja. Löytyyhän niitä. Opettaja kehottaa opiskelijoita kirjoittamaan uudet sanat vihkoon. Puhelimet on jätetty kännykkäparkkiin luokan etuosaan.

Halyna Ponomarenko ja Yevhen Konovalov kokevat kielitaitonsa parantuneen tämän vuoden aikana paljon.

Ukrainan kieltä kuulee paljon, sillä 16 opiskelijan ryhmässä on 13 ukrainalaista. Se onkin haastattelemieni Halyna Ponomarenkon ja Yevhen Konovalovin mielestä ainoa huono puoli koulutuksessa. Mutta näin on vaan sattunut käymään, kansalaisuuden perusteella ei opiskelijoita valita.

– Huonoa on se, että ei puhuta koko ajan suomen kieltä, sanoo Halyna, joka on ollut Suomessa muutaman vuoden ja tullut Puropellon koulusta opistolle opettajan ehdotuksesta. – On liian helppoa käyttää omaa äidinkieltä kaverin kanssa jutellessa.

Yevhen nyökkäilee vieressä. Hän on ollut Suomessa noin kolme vuotta. Opiston koulutuksen hän löysi Rasekon opettajan ehdotuksesta. Siellä hän oli TUVA:lla.

Valintatilaisuudessa oli ollut kirjallinen koe ja haastattelu. Molempien mielestä valintakoe oli ollut helppo.

Opettaja Sara Ahon mukaan valinnoissa kiinnitetään huomiota motivaatioon ja riittävään kielitaitoon.

Luokassa opiskelee myös kiinalainen, albanialainen sekä iranilainen. Heidän ja ukrainalaisten yhteinen kieli on suomi, joskus puhutaan vähän englantia.

Opettaja Sara Ahon (vas.) mukaan suomen kieltä pyritään oppimaan niin, että kieli on arjessa toimivaa, hyvinvointia ja elämänhallintaa tukevaa.

Hyvässä ilmapiirissä opiskelu sujuu

Tytöt ovat selvästi poikia aktiivisempia ja vilkkaampia, ainakin tänään. Osa opiskelijoista istuu yksin, muut kaverin vieressä. Muutamalla on asiaa myös oman pulpetin takana istuville.

Opettaja ihmettelee, miksi yhdeltä puuttuu kirja ja toiselta vihko. Unohduksia sattuu, mutta onneksi luokan kaapista löytyy tarvittavat materiaalit.

Tuntien välissä on tauko, jonka opiskelijat viettävät sohvilla istuen ja kännyköitä selaillen eri puolilla opistorakennusta. Pihalla voi pelata pingistä tai lojua riippukeinuissa pienen metsän tuntumassa.

Opiskelijat kysyvät minulta mitä ajattelen heidän luokastaan.
– Tosi mukava ja aktiivinen porukka, kehun ja kysyn mitä itse pitävät ryhmästään ja opettajistaan.
– Kiva ryhmä, he sanovat hymyillen. Ja hyvät opettajat, Sara on paras! sanoo vaaleahiuksinen tyttö ja hihittää. Muut nyökkäävät hymyillen.

Myös Halyna ja Yevhen ovat varmoja siitä, mikä opistossa on hyvää.
– Kaikki on hyvin, molemmat vakuuttavat. – Opisto on hyvä, opettajat ovat hyviä ruoka on maukasta ja ryhmässä on mukavaa.

Tunti jatkuu. Opettaja jakaa kortit, joita tutkimalla opiskelijoiden tulee miettiä mikä asunto sopii parhaiten kullekin asukkaalle. Tehtävä tehdään parin kanssa tai pienissä ryhmissä.

– Puhukaa suomea! opettaja kehottaa monta kertaa. Kieli solahtaa helposti omaan äidinkieleen asumisvaihtoehtoja pohdittaessa.

– Neljän huoneen kerrostaloasunto, vastaa yksi opiskelija opettajan kysymykseen mikä sopii Virtasen perheelle. Opettaja pyytää tarkentamaan vastausta.

– Koska heillä on monta lasta. Ja tarvitsevat tilaa, kun on tuo, tuo, mikä tämä on, vauva-auto? Kaikkia naurattaa, kunnes yhdessä pohtien oikea sana löytyy – lastenvaunut tai rattaat.

Ryhmä on kannustava, opettaja rohkaisee yrittämään. Sanoja etsitään ja kysytään rohkeasti. On tärkeää yrittää, vaikka ei olisi ihan varma.

Opiskelijat siirtyvät väittämätehtävään. Siinä jokainen miettii omaa mielipidettä annettuihin väitteisiin kuten:
Miksi haluaisi asua mieluummin omassa asunnossa kuin vuokra-asunnossa? Tai Onko tärkeämpää se, että palvelut ovat lähellä vai rauhallinen ympäristö vähän kauempana keskustasta?

Nuoret pohtivat eri vaihtoehtoja keskenään. Mielipiteille löytyy myös perusteluja.

Tärkeintä on oppia lisää suomea

– Mitä tavoitteita teillä on opiskelussa? kysyn Halynalta ja Yevheniltä, ja viittaan myös tulevaan työharjoitteluun sekä yhteishakuun.

– Haluan oppia lisää suomen kieltä, sanoo Yevhen. – Siksi olen täällä. Olen oppinut paljon. Haluan ehkä sähköasentajaksi, hän arvelee, mutta ei ole vielä aivan varma mihin kouluun aikoo hakea.

– Minäkin haluan oppia suomen kieltä, se on tärkeää ja mielenkiintoista, sanoo Halyna. Työharjoitteluun menen ehkä Burger Kingiin, mutta yhteisvalintaa mietin vielä. Kauneudenhoitoala kiinnostaa tai liikuntaan liittyvät ammatit, hän pohtii.

Halyna on harrastanut joukkuevoimistelua Ukrainassa sekä opiskellut musiikkiopistossa. Hän soittaa pianoa ja kitaraa, mutta ei käy soittotunneilla Suomessa.

Molemmat pitävät suomen kielen oppitunteja kaikkein tärkeimpinä. Lisäksi matematiikka ja englanti kiinnostavat, yhteiskuntatieto tuntuu vaikealta. Ukrainassa Yevhen piti eniten matematiikasta ja Halyna englannin kielen opiskelusta.

Yevhenilla on yksi suomalainen ystävä, johon hän on tutustunut ukrainalaisten kavereiden kautta. Vapaa-aikaa he viettävät kaupungilla, kauppatorilla ja kotona pelaamalla tietokonepelejä ja juttelemalla.

Lopputunnilla kuunnellaan kolmen eri kertojan tarinoita. Niistä opiskelijoiden pitäisi poimia asumisen hyviä ja huonoja puolia. Tehtävä edellyttää keskittymistä ja tarkkaa kuuntelemista. Uusia, outoja sanoja löytyy taas.

Iltapäivän viimeisen tunnin lopussa levottomuus luokassa lisääntyy, kelloja vilkuillaan. Supina ja liikehdintä vähän haittaavat tarkkaavaisuutta. – Vielä viisi minuuttia, jaksaa, jaksaa, opettaja huikkaa.

Ennen tunnin päättymistä opiskelijat ehtivät vielä kertomaan minkälaisissa asunnoissa he nyt asuvat ja mitä hyvää ja huonoa asunnoissa on.

KOPS on ollut hyvä kokemus

Keskustelen vielä opettajan kanssa koulutuksesta, joka on opistolla uusi.

– Ihania ja osallistuvia nuoria! Opetan ensimmäistä kertaa tällaista ryhmää, mutta minusta he ovat helppo ryhmä. He ovat orientoituneita koulunkäyntiin, ystävällisiä ja kohteliaita, Sara kertoo.

Opettaja tekee myös yhteistyötä vanhempien kanssa. Silloin tarvitaan usein tulkkia koska yhteistä kieltä ei ole.

Vanhemmat ovat kiinnostuneita nuorten koulunkäynnistä ja nyt erityisesti yhteishausta. He osallistuivat aktiivisesti vanhempainiltaan.

– Väärinymmärryksiäkin on tullut. Kaikkia ohjeita ei ole aina ymmärretty oikein, mutta sitä sattuu, Sara tuumaa hymyillen. – Minäkin olen oppinut paljon tämän vuoden aikana. Ensi vuonna meillä alkaa kaksi KOPS-ryhmää, hän kertoo.

Minulle Halyna ja Yevhen paljastavat unelmansa. Suurin toive tulevaisuuden suhteen on oma asunto ja auto Turussa. Vaikka viekoittelen heitä miettimään myös erilaisia vaihtoehtoja ulkomailla tai Ukrainassa niin molemmat ovat varmoja siitä, että Turussa on hyvä olla.

Nuorilla on vielä kaikki edessä ja paljon mahdollisuuksia, annetaan unelmien elää, KOPS on antanut hyvän alun.

KOPS – suomen kielen opistovuosi oppivelvollisille
• vahvistaa suomen kielen taitoa (lähtötaso A.1.3)
• antaa tukea tulevaisuuden suunnitteluun
• lisää matematiikan, englannin ja tietotekniikan taitoja
• sisältää opiskelua opistossa noin 25 tuntia viikossa ja itsenäistä opiskelua
• mahdollistaa Suomessa suoritetun peruskoulun arvosanojen korottamisen

Teksti: Marjaana Talonen
Kuvat: Janne Peltonen ja KOPS:in opiskelijat

Voit lähettää tietoturvallisesti esimerkiksi henkilötietoja sisältäviä asiakirjoja ja viestejä turvasähköpostilla. Tästä voit lukea ohjeet turvasähköpostin lähettämiseen.

Lisää artikkeleita