Haluaisitko oppia viittomaan muutakin kuin peukuttamalla? Linnasmäen opiston kommunikaation ja viittomakielisen ohjauksen opinnoissa opit kahdessa vuodessa uuden kielen. Tiedätkö muuten, miten viitotaan Sauli Niinistö?
Kokoo kokoon koko KOKO. Koko KOKOko? Koko KOKO.
Loru ei varsinaisesti liity tähän yhtään mitenkään, mutta oli ihan pakko. Hyppäämme nimittäin kohta KOKO23-ryhmän tunnille opiskelemaan viittomakieltä. Jos hyvin käy, opimme sitä ihan vähän tämän jutun avulla, mutta kommunikaation ja viittomakielisen ohjauksen opinnoissa oppisit kahdessa vuodessa kokonaan uuden kielen. Siis KOKOnaan.
Jos haluat heti alkaa googletella, mikä tämmöinen tutkinto on, niin kasvatus- ja ohjausalan perustutkinto, kommunikaation ja viittomakielisen ohjauksen osaamisala.
Mutta voi äh, olen istunut ensimmäisellä viittomakielentunnilla viisi minuuttia, kun tajuan, että kaverini tytär teki ison virheen. Hän nimittäin haki pari vuotta sitten KOKO-ryhmään ja pääsi. Mutta hän pääsi myös ammattikorkeakouluun ja valitsi lopulta sen. Näin melkein kummitätinä olen sitä mieltä, että hänen olisi pitänyt lukion jälkeen tulla ensin opistolle opiskelemaan näitä konkreettisia juttuja ja mennä vasta sitten halutessaan ammattikorkeaan.
Hyppää mukaan tunnille, niin tajuat miksi.
Viittomakielinen opettaja
Linnasmäen opiston opettaja Tarja Lintukangas-Karlshøj on ollut syntymästään asti kuuro. Tarjan viittomakielen kurssit ovat erityisen mielenkiintoisia siksi, että hän käyttää vain ihan aluksi tulkkia. Hyvin pian opiskelijat ovat kuuron opettajan kanssa keskenään.
Niin tänäänkin. Kaksi tulkkia on paikalla jutun tekijää varten, mutta opiskelijat eivät heitä vilkaisekaan.
Pöydät ja tuolit on aseteltu hevosenkenkämuodostelmaan, jotta kaikki näkevät toisensa. Opiskelijoilla on koko ajan intensiivinen katsekontakti opettajaan. He eivät vilkuile kännykkää eivätkä todennäköisesti myöskään mieti kauppalistaa siinä sivussa, koska silloin menisi paljon ohi. Koska kukaan ei puhu, luokassa on ihmeellisen ja ihanan hiljaista. Kuuluu vain pientä huulten napsutusta, kun suut liikkuvat viittomisen ohessa. Välillä nauretaan, sillä liian vakavaa tämä ei ole.
“Minun näkökulmastani tunneilla ei todellakaan ole hiljaista. Kädet käyvät, ilmeet ja eleet myötäilevät. Viittomakieli on täynnä vilinää ja vilskettä”, Tarja-opettaja hymyilee.
Tarjan tunnin aiheena on tänään mielipiteen ilmaiseminen. Tarja heijastaa valkokankaalle nutturapäisen miehen kuvia. Kuvassa mies viittoo, ja kuvan yläpuolella lukee ”samaa mieltä”, ”eri mieltä”, ”ihmetellä, jaaha, vai niin”.
Kaikki viittomat käydään läpi niin, että Tarja tekee viittoman aina muutamaan kertaan ja opiskelijat toistavat mallin mukaan. He esimerkiksi pyörittävät oikeaa kättä otsan edessä sormet väreillen. Se tarkoittaa miettiä, ajatella, olla jotain mieltä.
”Ja sit se kysyvä ilme siihen mukaan”, Tarjo viittoo.
Jokaisen uuden viittoman jälkeen opiskelijat saavat keksiä lauseita, esimerkiksi “Uskon, että joulupukki on totta”.
Tarjan ilmeet ovat tosi selkeät. Viittomasta riippuen epäilevä, vihainen, jotain salaava. Suu, silmät, ilmeet, eleet kertovat vähintään yhtä paljon kuin viittomat.
Opin, että osaan viittomista tarvitaan kaksi kättä. Esimerkiksi kissa-viittomassa passiivinen käsi on ikään kuin kissan pää, jota aktiivinen käsi silittää. Viittomajärjestys taas poikkeaa suomen kielen sanajärjestyksestä. Esimerkiksi lause ”Onko sinulla kokemusta?” viitotaan järjestyksessä ”Sinä kokemus olla?” Etusormi osoittaa lopuksi vielä keskustelukumppania kysymyksen merkiksi.
Sitten on PI. Suu sanoo “pi”, ja etu- ja keskisormi kääntyvät alaspäin. Tämä tarkoittaa “nimenomaan, juuri niin, aivan niin”. Ei tarvitse aina nyökytellä, kun on samaa mieltä.
Linnasmäen opistolla opiskellaan muuten suomalaista viittomakieltä. Toinen Suomessa käytettävä viittomakieli on suomenruotsalainen.
Tulevaisuudessa mielessä erityislapset ja puheterapia
KOKO23-ryhmä aloitti opinnot elokuun 2023 lopulla, ja nyt he viittovat jo hienosti lauseita, kuten ”Talvella on kiva luistella ja hiihtää” ja ”Toivon, että tulee lunta.”
Jälkimmäisessä lauseessa kaksi peukkua ylhäällä tekee toistoliikettä, minkä jälkeen lumi leijailee molemmilla käsillä alas.
KOKO23:n opiskelijat Kerttu ja Saara kertovat, että Tarjalta pystyi alussa tarvittaessa kysymään vaikka sormiaakkosin, jos ei ymmärtänyt. Myös omaa kehoaan pystyy hyödyntämään todella paljon: ilmeitä, eleitä, osoittamista. Kertun ja Saaran mielestä viittomakielen opiskelu ilman tulkkia on ehdottoman hyvä, sillä siten kielelle altistuu ihan eri tavalla. On pakko olla oikeasti läsnä.
”Tarja viittoo niin selkeästi ja rauhallisesti, että huomaa, missä kohtaa viittoma vaihtuu.”
Kerttu aloitti viittomakielen opinnot opistolla nollasta, Saara oli opiskellut aiemmin tukiviittomia ja vähän myös viittomakieltä.
”Ryhmästä puolella on vähän pohjaa, puolella ei yhtään”, naiset kertovat.
Tarja sanoo, että nollasta voi oikein hyvin aloittaa. Tärkeintä on avoin ja utelias mieli, rohkeus hypätä uuteen maailmaan.
“Kommunikointi on tahdon asia. Kyllä keinot aina keksii.”
Turkulainen Saara haluaa oppia viittomakielen sekä puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiomenetelmiä, jotta voisi käyttää niitä erityislasten kanssa. Hän voisi mennä valmistuttuaan töihin vaikka koulun pienryhmään tai päiväkotiin erityislasten pariin.
”Tutkinto on tosi laaja ja antaa hyvän pohjan esimerkiksi juurikin erityislasten kanssa toimimiseen. Kommunikointikeinojen lisäksi opiskelemme esimerkiksi erityispedagogiikkaa, lapsen kehitystä, kielen kehitystä ja selkokieltä.”
Tutkinnon painopiste on kuitenkin viittomakielessä sekä puhetta tukevissa ja korvaavissa kommunikaatiomenetelmissä.
Raumalta kotoisin olevaa Kerttua kiinnostaa opiston jälkeen puheterapian opinnot.
”Tämä on tosi hyvä pohja siihen. Olin lukion jälkeen muutaman vuoden töissä; tämä on ollut mukava alku taas opiskelulle.”
Seuraavaksi opiskelijat saavat viittoa pienryhmissä omia ajatuksiaan, esimerkiksi lempivuodenajastaan. Yksi käsi väreilee ylös.
”Mikä toi on?” kaveri kysyy, nyt ihan ääneen.
Se on kynttilä.
Alkeet oppii hämmästyttävän nopeasti
Jos Tarja Lintukangas-Karlshøjin tunnilla oli mukavan lämmintä, niin Päivi Homin tunnilla on rennon hauskaa, ainakin tänään. Päivi ei ihan muista, mitä väli-ilmansuuntia ja maakuntia niitä onkaan. Kaikkia naurattaa. Viittomakielen opetus etenee kuitenkin tehokkaasti.
Päivin tunnin alussa on melkein aina testi edellisen tunnin viittomista. Tänään teemana on luonto.
Kotitehtävänä on ollut etsiä netistä luontokuvia ja valmistautua kertomaan niistä viittomalla pienryhmässä.
”Kyselkää, miks tykkää siitä kuvasta ja kaikkee semmosta. Ja muistakaa: ei puhetta”, Päivi ohjeistaa.
Yksi käsi ikään kuin liplattaa. Tarkoittanee vettä.
”Mitä jos meren pinta on ihan tyyni?” kysyy Päivi ja liu´uttaa kättä tasaisesti eteenpäin.
Turkoosi väri viitotaan niin, että etusormi vedetään silmästä. Sinisessä taas etusormi koputtaa poskipäätä.
”Muistakaa, että olla-sanaa ei tarvi viittoa. Näin soudetaan, älä huopaa. Miten kävelette yhdessä? Et sä yksin kävele. Jos talo on tässä, salaman pitää osua siihen taloon”, Päivi huomaa kärppänä kaiken.
Päivi työskentelee paitsi opiston opettajana myös viittomakielen tulkkina.
Vitsit, nää tyypit todella oppii viittomakielen! Ihmeellistä, että opiskelijat pystyvät jo muutaman kurssin jälkeen keskustelemaan viittomakielellä, vaikka opinnoissa on paljon muutakin.
Päivin ja Tarjan mukaan viittomakielen alkeet oppiikin hämmästyttävän nopeasti, koska kieli on niin visuaalinen. Kaikki osaavat esimerkiksi viittoa kitaran soittamisen. Alkeiden jälkeen oppiminen on kuitenkin hitaampaa. Tarvitaan työtä, aikaa ja kypsymistä.
”Lopputulos on sama kuin opiskelisi kiinaa.”
Opi viittomaan Sauli Niinistö
Viittomakieltä on hajautettu koko kahden vuoden ajalle. Kuitenkin niin, että ensimmäisenä vuonna kursseja on eniten. Kaikkiaan viittomakielen kursseja on 18. Oppitunneissa se tekee noin 450. Opiskelijat osallistuvat myös viittomakielisiin tapahtumiin ja tilaisuuksiin, koska opettajien mukaan kieltä ja viittomakielistä kulttuuria oppii parhaiten aidoissa tilanteissa.
Viittomakielen tunneilla opiskelijat viittovat näköjään koko ajan. Siis ihan KOKO ajan.
Tuulen viittoma näyttää helpolta: kädet heiluvat edes takaisin.
”Täällä tuulee niin kovasti nyt”, kuittailee opiskelija, kun vieruskaveri huitoo lennokkaasti tehtävän lausetta ”Puut heiluvat kovassa tuulessa”.
”Varokaa liioittelemasta. Ei ne puut maahan asti heilu”, Päivi opastaa.
Yhden opiskelijan sisko haluaa tietää, miten Sauli Niinistö viitotaan. Niinistön viittoma on kiharat hiukset, jotka kieppuvat vähän taaksepäin.
”Ai niin, sillä on joskus ollu kiharat.”
Voi että, tällainen pieni, kiva, hauska ja motivoitunut aikuisryhmä olisi ollut sille kaverini tytölle ihan paras. Mutta voihan KOKO:lle tulla ammattikorkeakoulun jälkeenkin. Kunpa tulisi.
Teksti: Tiina Hämäläinen
Kuvat: Janne Peltonen
