Suntiot ja hautaustoimistotyöntekijät opiskelevat osittain yhdessä, ja se on selvästi hyvä juttu.
– Ennen on ollut vastakkainasettelua, mutta nyt molemmat ymmärtävät, että tässä ollaan samassa ketjussa. Molemmille asiakas on tärkein, sanovat alan opiskelijat Joonas Hyppönen ja Rainer Randelin.
Hautauspalveluala sai ammattitutkinnon vasta viime syksynä, ja ensimmäiset opiskelijat opistolta ovat nyt valmistuneet.
Arkunkannon harjoittelua, hautapaikan mittausta, lakipykäliä, vierailut krematorioon, pitopalveluun ja hautaustarviketukkuun. Muun muassa tällaista on sisältänyt lukuvuosi seurakunta- ja hautauspalvelualan ammattitutkintokoulutuksessa opistolla.
– Tosi käytännönläheistä, sanoo ryhmänvastaava Matti Ijäs.
Suntioille on ollut ammattitutkinto vuodesta 2000, mutta hautauspalvelualalla ensimmäinen virallinen tutkintokoulutus alkoi vasta viime syksynä. Molemmille on nyt sama tutkinto; opiskelija valitsee joko seurakuntapalvelun tai hautauspalvelun osaamisalan. Käytännössä ensimmäiset ovat suntioita tai suntioiksi aikovia ja jälkimmäiset hautaustoimistotyöntekijöitä tai sellaisiksi aikovia.
Tutkinnon suorittaminen kestää keskimäärin 1,5 vuotta, opiskelijasta riippuen, ja arviointi perustuu näyttöihin työpaikalla.
Olisi ollut mukava piipahtaa oppitunnille tai vaikka vierailulle sairaalan kappeliin, mutta seuraavaan lähiopetuskertaan on vielä aikaa. Lähiopetusta on vain pari päivää kuukaudessa. Muuten opiskelijat oppivat työssä, joko seurakunnassa tai hautaustoimistossa. Lisäksi he saavat etätehtäviä.
Niinpä menemmekin Nousiaisten Hautauspalvelu Oy:n toimistoon moikkaamaan alan opiskelijoita Joonas Hyppöstä ja Rainer Randelinia.
Randelin kertoo yrittävänsä saada opinnot päätökseen vielä tämän vuoden puolella, mutta Hyppösellä menee ensi vuoden alkuun.
Kiva ilmapiiri on siirtynyt kentälle
Nousiaisten Hautauspalvelu Oy:n toimisto sijaitsee Raision keskustassa. Seinällä on pitkä rivi ruumisarkkuja, ja hautalyhdyissä palavat kynttilät.
– Ota tosta hyvä kynä, sanoo Randelin ja antaa firman mainoskynän.
Kun Hyppönen perusti hautaustoimiston kymmenen vuotta sitten, hänen isoisänsä antoi yhden ohjeen: älä tee hauta-arkuista käytävää. Isoisän poika oli kuollut 14-vuotiaana, ja hautaustoimiston kapea arkkukäytävä tuntui kammottavalta. Sitä ohjetta Hyppönen on noudattanut.
Nousiaisten Hautauspalvelu Oy:ssä on kolme vakituista työntekijää, ja he kaikki ovat opiston koulutuksessa. Teemu Jaskara ei ole nyt paikalla, sillä hän on lomalla.
– Oltiin mietitty, onko tälle alalle mitään koulutusta. Niin moni tulee kuitenkin joltain muulta alalta. Sitten Matti (Ijäs) kävi paikan päällä kertomassa.
– Onhan se tuottanut välillä melkein ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, kun kaikkien pitäisi olla koulutuksessa yhtä aikaa, mutta aina välillä joku on jäänyt pois. Hautauspalvelua ei voi pysäyttää, miehet selittävät.
Koulutuksessa kaksi antia on selvästi ollut miehille ylitse muiden: ajatusten vaihto suntioiden kanssa sekä hautaustoimilaki. Opinnoista osa on kaikille yhteisiä, ja välillä eri osaamisalojen opiskelijat ovat omissa ryhmissään.
– Seurakunnilla ja yksityisellä puolella on ollut vastakkainasettelua. Nyt ollaan pystytty puhumaan. Molemmille asiakas on keskiössä, eikä kenelläkään ole varaa mokata. Koko kaari on selkeytynyt molemmille osapuolille, ja ilmapiiri on ollut kiva myös jälkeenpäin kentällä.
Randelin selittää, että kahdeksan vuotta alalla olleelle asiakaspalvelu on jo omissa näpeissä, mutta lakiasioihin on pitänyt oikein paneutua. Hän on oppinut esimerkiksi, että vainajan saa lain mukaan haudata omalle tontille uurnassa.
– Joskus me hautaustoimistossa joudutaan vaatimaan hoitolaitoksilta tiettyä toimintatapaa. Kukaan ei ota vakavasti, ennen kuin aletaan puhumaan hautaustoimilaista. Tästä on ollut tosi hyviä asiantuntijoita puhumassa.
Uskonnottomat eivät ehkä osaa virsiä
Hyppönen ja Randelin ovat tyytyväisiä myös siihen, että joka uskontokunnasta on käynyt edustaja opistolla kertomassa.
– Se avasi silmiä. Mitä he odottavat meiltä, ja mitä tulevaisuus on. Turhaan on jännittänyt, tämä on positiivinen haaste.
Opiskelijat saivat kuulla, että ortodokseilla arkku on auki koko toimituksen ajan ja muslimeille tehdään rituaalipesu ja laitetaan käärinliinat. Ja että uskonnottomat eivät välttämättä osaa virsiä. Nyt opiskelijat myös tietävät, kehen ottaa yhteyttä, jos tulee kysyttävää.
Mutta annetaan hautaustoimiston jatkaa välillä työtään ja palataan Turun kristilliselle opistolle.
Ryhmänvastaava Matti Ijäs vaikuttaa ensimmäiseen vuoteen varsin tyytyväiseltä. Hän muistuttaa, että seurakunta- ja hautauspalvelualan ammattitutkinto painottuu asiakastyöhön, ohjaamiseen ja yhteistyöhön eikä ole kaupallinen koulutus. Ulkopuolisia asiantuntijoita on käynyt paljon, muun muassa Suomen Hautaustoimistojen Liitosta ja Kirkkohallituksesta, mutta myös opiston omilla opettajilla on annettavaa.
Ijäs kehottaa opiskelijoita avaamaan korvat ja katsomaan omaa työtään välillä ulkopuolelta.
– Kuuntelin tässä kerran radiosta minulle tuttua evankeliumia. Siihen tuli ihan uusi näkökulma, kun toinen pappi sen avasi. Ei kannata liikaa ajatella, että tämä ei kuulu mun työhön. Se tilanne voi tulla, että sinun pitää kattaa kahvipöytä kauniisti. Ja mistä tiedät, mitä teet kymmenen vuoden päästä?
Koko tutkintoa ei kuitenkaan ole pakko suorittaa, vaan opiskelija voi valita vain yhden tai muutaman tutkinnonosan tarpeen mukaan.
Parhaimmillaan tutkinto antaa Ijäksen mukaan valmiuksia työelämässä jaksamiseen.
– Sitä voi olla ryytynyt työhönsä ja täällä tajuaa, että hei, mä teen hyvää työtä ja on muita, jotka tekee samaa.
Hautauspalveluala sai ammattitutkinnon vasta viime syksynä, ja ensimmäiset opiskelijat opistolta ovat nyt valmistuneet.
Teksti: Tiina Hämäläinen, kuvat: Janne Peltonen
