”Taivaalla tähtivyö, kirkkaana loistaa…”
Voi kun loistaisikin. Turun loppusyksy ja alkutalvi on pimeä ja suttuinen. Sanotaan, että Lucian-päivä on vuoden pimein päivä ja sen jälkeen alkaisi muuttua valoisammaksi. Oikeasti saamme odottaa jouluun sitä, että päivä alkaa pidetä.
”Taivaisen hohteen tuo, Lucia valon suo…”
Lucia tuo kuitenkin kynttiläkruunussaan lupauksen siitä, että valo voittaa. Meneillään on päivät, jolloin yön ja päivän erottaa lähinnä siitä, onko katuvalot tai pihavalot päällä vai ei.
”Kiteet luo helmivyön, valkoiseen kaapuun…”
Turun alkutalvessa ei ole kiteitä näkynyt kuin parina päivänä. Lähinnä kuraa ja rapaa. Ja jouluksi on luvassa sitä samaa. Onneksi Lucian puku pysyy valkoisena ja vyö punaisena, kun pysytään sisällä. Opiston aulassa väki kerääntyy katsomaan ja kuuntelemaan Lucia-kulkuetta, joka vuodesta toiseen herkistää mielet.
”Kynttilät syttyy, kynttilät syttyy…”
Minun jouluni alkaa Luciasta. Se on jouluni kohokohta. Opiskelijat valitsevat laulut, laativat koreografian ja harjoittelevat muutaman viikon. Kenraaliharjoituksessa ja esityksessä sytytetään kynttilät myös Lucia-kruunuun. Koska mukana on elävät kynttilät, on paloturvallisuus aina mielessä: riittävästi välimatkaa muuhun kulkueeseen, riittävästi välimatkaa paloilmaisimiin, joita on joka puolella katossa. Ja mitä ikinä sattuukin, niin hymy ei hyydy.
”Taivainen kirkkaus, riemuisa julistus…”
Opiston Lucia-esitys on psykologia- ja kasvatustiedelinjan voimanponnistus. Lahjakkaat nuoret uhraavat kiireistä aikaansa, tekevät yhdessä ja tuovat valoa ja kauneutta ympärilleen. Yhdessä tekeminen on ilonaihe. Lopputulos on kaunis, herkkä ja valoisa.
Hanna Nurmi, yleissivistävän yksikön koulutuspäällikkö
Noin kerran kuukaudessa julkaisemme meille ajankohtaisia asioita tai kuulumisia blogin muodossa. Ilolla otamme vastaan kaikki kommentit ja keskustelut kirjoituksiin liittyen.
