Minulla on syksyn aikana ollut mahdollisuus käydä tutustumassa muutamiin uusiin tai uudistettuihin koulurakennuksiin, joissa on toteutettu uudenlaisia oppimisympäristöjä ja tilaratkaisuja. Opetushallituksen Oppimaisema-palvelussa määritellään, että koulun tilaratkaisuilla kalusteineen, varusteineen ja välineineen tulisi tukea opetuksen pedagogista kehittämistä, opiskelijoiden aktiivista osallistumista ja kaikkien tiloissa toimivien viihtymistä. Hyvässä oppimisympäristössä huomioidaan ergonomia, yksilöllisyys, ekologisuus, esteettisyys, esteettömyys, akustiset olosuhteet, valaistus, sisäilman laatu, viihtyisyys, järjestys ja siisteys.
Tilaratkaisuilla ja kalustuksella on iso pedagoginen merkitys. Pedagogiikka ohjaa tilojen kehittämistä, mutta ennen sitä, tilat ohjaavat pedagogiikkaa. Tilojen tulisi elää ajan mukana. Mielestäni hyvä esimerkki oli näkemäni esitys, jossa oli vierekkäin kuvia eri ammateista, tiloista ja tavaroista 1940-luvulta ja 2010-luvulta. Koululuokka 1940-luvulta ja 2010-luvulta näyttivät hämmästyttävän samanlaisilta. Perinteisessä opettaja- ja opetuskeskeisessä luokkamallissa on paljon hyvää ja sillä voidaan saada aikaan edelleen hyviä oppimistuloksia. En osaa arvioida muutoksia 70 vuoden aikana, mutta jo omaan koulu- ja opiskeluaikaan verrattuna opiskelu on kuitenkin muuttunut paljon. Suurin muutos on mielestäni tapahtunut opettajan roolissa sekä yksilöllisyyden, joustavuuden ja viihtyvyyden huomioimisessa. Opettaja on tänään valmentaja ja ohjaaja. Opettamisesta on tullut enemmän yhdessä oppimista. Enää on vaikea ajatella, että yksi ja sama pedagoginen ratkaisu sopisi kaikille. Tai että tilat mahdollistaisivat vain yhdenlaisen opettamis- ja opiskelutavan. Mielestäni myös oppilaitosten toiminta-ajatukset ovat muuttuneet. Oppilaitos on palveluiden tuottaja ja opiskelijat ovat sen asiakkaita. On tärkeää, että oppilaitoksen toiminta ja tilat vastaavat asiakkaiden toiveita ja tarpeita.
Opiston oppimisympäristöä on pikkuhiljaa kehitetty ja kehitetään edelleen. Luokkia kehitetään kalusteiltaan ja tekniikaltaan enemmän erilaisia opetus- ja opiskelutapoja mahdollistaviksi. Tilojen tulisi olla helposti muunneltavia. Käytävien, aulojen ja yleisten tilojen tulisi mahdollistaa sekä opiskelu, lepo että liikunta. Hyvä opiskelija osaa myös välillä rentoutua. Tarve on ollut ja on kehittää opistolle myös erilaisia teematiloja. Uusissa kouluissa, joissa olen vieraillut, on rakennettu mm. Pystis, Valtameri, Digimo ja Sydän. Nimet kuvaavat tilaa ja sen käyttötarkoitusta. Mielestäni on tärkeää, että opistolla on tiloja, joissa voidaan opiskella isossa ryhmässä, pienryhmässä, pareittain, itsenäisesti, hiljaa, keskustellen, seisoen, liikkuen, löhöten, pöydän ääressä, istuen, pädin kanssa, tietokoneella kirjoittaen tai erilaista oppimista tukevaa tekniikkaa käyttäen.
Opiston strategiassa yhteisöllisyys ja sosiaalinen ulottuvuus on nostettu jalustalle. Kohtaamisten mahdollistaminen otetaan huomioon myös tilojen suunnittelussa. Yhteisöllisyys ei synny itsestään eikä yhteisön olemassaolo aina ole tae yhteisöllisyyden muodostumisesta. Yhteisöllisyys vaatii vuorovaikutusta, avointa kommunikaatiota, luottamusta ja osallistumista.
Juha Kaivola, pedagoginen rehtori
Noin kerran kuukaudessa tulemme julkaisemaan meille ajankohtaisia asioita tai kuulumisia blogin muodossa. Ilolla otamme vastaan kaikki kommentit ja keskustelut kirjoituksiin liittyen.
