Harri opiskelee seurakunta- ja hautauspalvelualan ammattitutkinnossa. Hän oli kolme viikkoa Fuengirolan suomalaisessa seurakunnassa työelämässä oppimassa. Saat kurkistaa hänen päiväkirjaansa:
1. Aamuajatuksia. Eilinen matkustuspäivä meni hyvin. Aloin tuntea auringon lämmön ( + 26). Kävin ensin turistikierroksella katsomassa tuttuja paikkoja. Olen täällä viettänyt aikaisemmin monta joulua. Monia tuttuja taloja oli vielä paikallaan. Tänään on tarkoitus tutustua paikalliseen lähibussiverkostoon. Ne ovat täällä ilmaisia. Tässä nyt mietin aamupalaa syödessä, että kyllä on loistava tilaisuus päästä tänne työelämässä oppimaan.
2. Päivä alkoi hyvällä aamupalalla. Heti kun aurinko nousi klo 8.30, lähdin katsomaan reittiä työpaikalle. Google-map näytti matka-ajaksi 40 min ja minulla meni tunti ja 10 minuuttia kahden pysähdyksen taktiikalla. Kirkkoa ja muuta nähtävää. Takaisin tulo oli haastavampi, yritin käyttää julkisia busseja. Pieleen meni: istuin viisi pysäkkiä liikaa ja lähdin vielä väärään suuntaan pysäkiltä. Pysäkin jälkeinen kävelykierros vei aikaa noin 2 ja puoli tuntia. Oli kyllä paljon nähtävää. Iltapalan söin paikallisen tutun kanssa. Nyt nukkumaan, että jaksaa kirmailla huomenna.
3. Työyhteisöön tutustuminen; tapailin vapaaehtoisia ja autoin kahvilassa. Tapasin uusia ihmisiä. Autoin siivouksessa ja pakkasimme myös joulukoristeet. Huomenna on tiedossa tervetuloa-infokokous ja työkokous perään. Myös vapaaehtoisten kanssa on suunniteltu kokous.
4. Aamulla oli kokous, jossa kaikki harjoittelijat kertoivat omasta taustasta ja koulutuksestaan. Meitä oli viisi. Meille pidettiin esitelmä talon toimintatavoista ja käytännön asioista. Oli hienoa saada kunnon perehdytys. Iltapäivällä tavattiin seurakunnan vapaaehtoisen porukkaa – mukavaa väkeä. Jaettiin työvuoroja. Itselle tuli päivät maanantai, keskiviikko ja perjantai. Yhden päivän työskentelen suntion kanssa näiden lisäksi.
5. Keskiviikko oli ruokapäivä. Silloin oli lohikeittoa myynnissä seurakuntakodilla. Vapaaehtoiset hoitivat myynnin ja tarjoilun. Minä olin osana keittiötiimiä. Hoidin keittiössä vapaaehtoisten perehdyttämisen. Kerroin turvallisuuslaitteista, alkusammutusvälineistä ja miten ilmoitetaan, jos sattuu jotakin. Kerroin myös salassapidosta. Lopuksi kävimme läpi kierrätystä ja sen kehittämistä.
6. Perjantaina oli taas ruokapäivä, uusia vapaaehtoisia työntekijöitä. Suoritin heille perehdytyksen. Lauantaina olin mukana muistotilaisuudessa. Tilaisuuden luonne oli perin suomalainen. Saattoväki esitteli itsensä kukin vuorollaan ja kertoivat, miten tuntevat vainajan. Minusta se toi hienon ja yhteisöllisen tunnelman.
7. Sunnuntaina olimme ortodoksisessa kirkossa pitämässä suomalaisille, suomeksi messun. Siellä olin suntion roolissa: hoidin äänentoiston, kynttilät, kirkkotekstiilit ja vapaaehtoisten opastamisen. Suoritin kolehdin keräämisen, laskennan ja tilityksen. Samaisen messun järjestimme Torressa 70 kilometrin päässä. Siellä oli myös vihkiseremonia.
Minun kokemukseni tulla tänne matkalle oli valaiseva: jos tällainen mahdollisuus tulee, se kannattaa ottaa vastaan. Itse olen saanut hyvän kuvan seurakuntatyöstä ulkomailla. Yhteisöllisyys ja vilpitön auttamisen halu tekivät minuun vaikutuksen. Pidin myös arvossa, että kun seurakuntaan tuli uusi ihminen, häntä kohdeltiin ihmisarvoisesti: oli hän koditon tai vaikutusvaltainen suuruus. Se täällä oli hyvää, että tiedostetaan, että kaikki huonossa jamassa olevat henkilöt eivät ole omasta syystä tilanteessa, jos apua tarvitsevat.
Meitä oli opiskelijoita viidestä eri koulusta. Teimme hyvää yhteistyötä ja jaoimme kokemukset pitkin viikkoa. Teimme yhdessä kehittämissuunnitelmia. Tärkeää oli työ, jota teimme, kun keskustelimme seurakuntakodin asiakkaiden kanssa. Se oli mukavaa, avartavaa ja sai kuulla hienoja elämäntarinoita.
Lopuksi vielä mietin, missä kaikissa sain olla mukana? Messu ortodoksisessa kirkossa, vihkiminen, muistotilaisuus, lapsikerhossa, rukouspiiri, keittiön kehittäminen, vapaaehtoisten perehdytys, vanhusten kohtaamista, päihdetyökoulutuspäivä.
Haluan todeta, että tämä oli mahtavaa ja hieno mahdollisuus!
Iloista elämää ja oppimista
Harri
Suntio-oppilas