Matti Tuominen viihtyi Linnasmäen opistolla niin hyvin, että hän palasi sivarivuoden jälkeen vielä Psykologia ja kasvatustiede -linjalle. Nyt hän opiskelee kasvatustiedettä yliopistossa: “Mulla ei ole peruskoulusta ja lukiosta juuri onnistumisen kokemuksia. Opistovuodet olivat käänteentekeviä.”
”Matti! Matti on ihana”, huikkaa matemaattisten aineiden opettaja, Psykologia ja kasvatustiede -linjan ryhmänvastaava Sari Kivilahti-Mäkelä, kun kuulee, että Matti on tulossa haastatteluun.
”Matillahan oli sivarivuonna aina se jojon tyyppinen, kun Matin piti keskittyä, mutta Kasvit-vuonna hän ei enää tarvinnut sitä. Mattihan oppi soittamaan pianoakin täällä”, Sari jatkaa.
”Voi kuinka hyvin Matti kesti mun härväämisen kaikella rauhallisuudella. Hän on niin olemassa, meni joka tilanteeseen omana itsenään yhtään jännittämättä. Hän näki opiskelijat aidosti ihmisinä; hän ei koskaan suhtautunut opiskelijoihin niin, että he olisivat jotain vähemmän tai että heiltä puuttuisi jotain. Kaveri on niin oikealla alalla, ja tavallaanhan ala valitsi Matin”, juttelee erityisopettaja ja TAIKO1:n ryhmänvastaava Ilona Ikonen.
Matti Tuominen ei enää opiskele eikä työskentele opistolla, mutta hän selvästi edelleen kuuluu kalustoon. Kaikki huomaavat Matin ja tervehtivät häntä suu korvissa. Halauksia, taputuksia olkapäähän. Kaikilla olisi varmasti Matista paljon hyvää sanottavaa, mutta annetaan nyt Matin itsensä puhua.
Oli kevät 2022, kun Matti bongasi siviilipalveluksen nettisivuilta silloisen Turun kristillisen opiston; opistolla olisi tarjolla siviilipalvelusmiehen paikka. Matti oli muuttanut edellisvuonna Oulusta Turkuun tyttöystävän perässä, ja opisto sattui olemaan alle kahden kilometrin päässä kotoa. Rehtori Juha Kaivola haastatteli hänet.
”Mulla ei ollut mitään käsitystä aikuiskoulutuksesta eikä maahanmuuttajaopetuksesta. Opisto oli silloin vielä Turun kristillinen opisto, ja olin, että mihinköhän mää oon tulossa.”
Mutta niin Matista tuli opetussivari, joka jätti jälkensä. Ja niin jätti myös opisto jälkensä Mattiin.
”Sää jäät tänne!”
”Pari ensimmäistä viikkoa olin toisen opetussivarin Danielin oppipoikana tunneilla. Kun mentiin Taiko1-ryhmän tunneille, Ilona sanoi, että ´sää jäät tänne!´. Eikä Ilona mua sieltä juuri sen jälkeen muualle päästänyt.”
”Mulle on jäänyt niin lämpimät muistot siitä vuodesta, kerta kaikkiaan. Opin ihan super paljon erityispedagogiikasta. Ilonan työparina oleminen oli ihan parasta. Ilona on super pätevä ja työkaverina super mukava.”
”Tykkäsin siitä työstä, tein sitä tosissani. Ilona kuitenkin tajusi, että olen vain sivari, joten hän ei nipottanut. Ilonasta voisin puhua vaikka loppupäivän.”
TAIKO1 on aikuisten perusopetuksen alkuvaiheen pienryhmä. Opiskelijat ovat maahanmuuttajia.
”Mamu-opetus oli siistiä. Pääsin tapaamaan eri puolilta maailmaa tulleita ihmisiä. Ennakkoluuloja tuhoutui varmaan tuhansia ihan siitä lähtien, että ihmisiä voi tulla Suomeen muualtakin kuin Lähi-Idästä. Tykkäsin heistä kovasti, ja tuli tunne, että hekin tykkäsivät musta kovasti.”
Matti muistelee, että se oli sitä aikaa, kun Ilona koulutti koirastaan Pöpöstä koulukoiraa. Joinain päivinä hänen tehtävänsä oli maata luokan lattialla Pöpön kanssa.
Sivarivuosi oli Matille käänteentekevä: hän tajusi, että haluaa opettaa työkseen aikuisia. Aiemmin työskennellessään puoli vuotta koulunkäynninohjaajana ala- ja yläkoulussa hän oli jo tajunnut, että haluaa opettaa työkseen.
”Oma koulu-urani oli vaikea”
Palataan välillä hetkeksi Matin omaan kouluaikaan.
”Oma koulu-urani on ollut aika vaikea, en ole ollut hyvä opiskelija. Läpipääsyt on olleet tiukilla. Kävin kymppiluokan ja lukion neljässä vuodessa. Lukio oli vaikea, mutta jollain ihmeellä valmistuin ylioppilaaksi”, Matti juttelee rauhalliseen tyyliinsä.
Peruskoulusta ja lukiosta ei juuri tullut onnistumisen kokemuksia. Siksi opettajan kehut ysin TET-viikolla tuntuivat niin hyviltä.
”Lapsuudenkotini naapuri oli luokanopettaja, ja olin hänen luokallaan alakoulussa avustajana. Olin tosi nuori, mutta ohjaajan työ tuli luonnostaan. Sain paljon hyvää palautetta, vaikka omasta mielestäni vain olin. Se oli työurani ykköskäännekohta. Sivarivuosi oli toinen.”
Matti miettii, että oma takkuileva koulu-ura antaa perspektiiviä muiden auttamiseen.
”Mahtavat opettajat ja ohjaajat on olleet aika harvassa, mutta ne vähät on olleet kantava voima. Lukiossa bilsan ja maantiedon sekä historian opet oli ihan mahtavia. Puhuttiin välillä myös musiikista yhdessä, se oli mulle hirveen tärkeetä.”
Ryhmän tuki ja paljon lähiopetusta
Keväällä 2023 käänteentekevä sivarivuosi opistolla loppui.
”Tuntuu niin absurdilta sanoa, etten olisi halunnut lopettaa. Ilonan ja opiskelijoiden kanssa oli haikeat hyvästit.”
Sivarivuoden jälkeen Matti haki opiskelemaan luokanopettajaksi, mutta ei päässyt. Niinpä hän palasi Linnasmäen opistolle, lukuvuoden mittaiselle Psykologia ja kasvatustiede -linjalle. Linjalla voi opiskella molemmista aineista perusopinnot.
”Ajattelin, että opistossa on varmasti hyvä olla opiskelijanakin, kun tämä on työpaikkana niin hyvä.”
”Meillä oli yksi ja sama ryhmä koko vuoden, paljon lähiopetusta. Lisäksi meillä oli oma muutaman opiskelijan tiivis opiskelijaporukka, jolta sai tukea. Myös Ilonalta pystyi kysymään vinkkejä opiskeluun, sillä Ilona on myös Kasvien erkka. Jos mun olisi yksin pitänyt opiskella avoimen yliopiston opintoja, ei olisi tullut varmaan mitään.”
Matin mielestä linja on hyvä ensiaskel korkeakouluopintoihin, koska hyppy lukiosta jatko-opintoihin on monelle haastava. Lukuvuoden aikana on mahdollisuus suorittaa avoimeen yliopistoon paitsi kasvatustieteen ja psykologian perusopinnot myös suomen ja englannin kielen kurssit. Kaiken kaikkiaan lukuvuoden aikana voi suorittaa yliopisto-opintoja yli 50 opintopistettä. Jos suorittaa kaiken, ensimmäinen yliopistovuosi on käytännössä opiskeltu.
”Vuosi oli vähän kuin lukiossa opiskelisi: sama ryhmä ja valmis lukkari. Opiskelijaminäkuvani ei ole koskaan ollut vahva. Mulla on aina ollut sellainen olo, että kuulunko kuitenkaan yliopistoon. Nyt pääsi hyvin näkemään, mitä ne yliopisto-opinnot oikeasti ovat, pystynkö siihen.”
Koko vuosi oli tehokas valmennuskurssi
Matin Kasvit-vuonna Psykologia ja kasvatustiede -linjan opiskelijoilla oli mahdollisuus hakea niin sanottua opintoseteliä. Opintoseteli on opiston saama avustus, joka voidaan myöntää tiettyjen opiston koulutuksien opiskelijoille, joilla on esimerkiksi oppimisvaikeuksia tai jotka ovat työttömiä työnhakijoita. Matti sai opintosetelin ADHD-diagnoosin takia.
Opintosetelin saavien maksettavaksi jää opetuksen osalta vain avoimen yliopiston maksut, noin 500 euroa. Myös ensi lukuvuonna Linnasmäen opistossa opintosetelit kohdistetaan Psykologia ja kasvatustiede -linjan opiskelijoille.
Matti juttelee, että kasvatustiede ja psykologia ovat opiskeltavina aineina hyvin erilaisia. Psykologiassa on paljon nippelitietoa ja pänttäämistä, kun taas kasvatustiede on pohtivampaa ja käsittelee laajoja kokonaisuuksia. Matin mielestä aineet ovat hyvä vastinpari ja tukevat hyvin toisiaan.
Pääsykoetta varten harjoiteltiin intensiivisesti pari viikkoa loppukeväästä, mutta Matti näkee koko vuoden tehokkaana valmennuskurssina.
”Vuoden aikana tutustuttiin hirveään määrään kasvatustieteen matkua. Harjoiteltiin tieteellisen tekstin lukemista. Pääsykokeissa pääsin heti kärryille, kun olin samanlaisia tekstejä vuoden opiskellut.”
Kaikki uskalsivat sanoa ajatuksensa
Matti kehuu lämpimästi opiston opettajia ja käyttää usein sanaa super.
”Kristeristäkin (Rantala) voisin puhua pitkään. Hän osaa suhtautua meihin opiskelijoihin hyvällä tavalla, ei patista eikä katso perään, ikään kuin luottaa meihin. Monelle vuosi on stressaava, hommaa on paljon; Krister loi rentoa ilmapiiriä ja otti paineita pois. Keskustelu lähti usein hyvällä tavalla laukalle, kaikki uskalsivat sanoa tunnilla ajatuksensa.”
Matti haluaa nostaa myös maahanmuuttajapedagogiikan kurssin, joka on opiston oma kurssi. Kurssilla opiskelijat pääsivät mukaan maahanmuuttajien suomen kielen tunneille opettaja Anu Peltoniemen johdolla.
”Siitäkin kurssista iso plussa. Anu on myös super ope.”
Jos opistovuoden suorittaa hyvillä arvosanoilla, on hyvät mahdollisuudet päästä suoraan avoimen väylän kautta yliopistoon opiskelemaan kasvatustieteellisiä tutkintoja. Matilla arvosanat eivät tähän riittäneet, mutta hän pääsi viime keväänä sisään Turun yliopistoon pääsykokeen kautta. Pääaine valitaan vasta kolmantena vuonna: kasvatustiede, aikuiskasvatustiede tai erityispedagogiikka.
Kaksi muuta viime vuoden Kasvia aloitti samaan aikaan.
”Yliopistossa on yllättävän paljon opiston entisiä Kasveja. Se on meitä yhdistävä tekijä.”
Matti kertoo työstävänsä edelleen luottamusta omiin kykyihinsä opiskelijana.
”Itsenäinen työskentely on ollut mulle aina vaikeaa. Yliopistossa pitää itse aikatauluttaa kaikki. Se, että Kasvit-vuotena oli valmis lukkari, oli super iso etu. Lisäksi mulla on se tyypillinen ADHD-juttu, että jos jokin asia ei kiinnosta yhtään, siitä on tosi vaikea kiinnostua. Mutta yliopistossa tätä nyt on vaan vaikea välttää.”
Musaluokasta kaikki ilo irti
Kun haastattelun lopuksi etsitään kuvauspaikkaa, käy selväksi, että Matti tuntee opiston kuin omat taskunsa. Hän tietää värikkäästi maalatut portaat, joista moni talossa iät ajat työskennellyt ei ole varmasti kuullutkaan.
Matti otti kaksi vuotta kaiken ilon irti opiston tarjoamista mahdollisuuksista. Hän meni ja teki.
”Sivarivuotena söin aina päivällisen täällä, ja sitä ennen mulla oli paljon ylimääräistä aikaa. Menin aina musaluokkaan. Ekan kerran kun näin luokan, olin että vau! Ensin soitin rumpuja, koska niitä olin soittanut ennenkin, mutta sitten opettelin YouTubesta soittamaan pianoa. Tuli semmoinen inspiraatio.”
“Musaope Outi sanoi mulle joskus, että soitan rumpuja ihan käsittämättömän hienosti. Se oli mulle tosi iso asia.”
Kasvit-vuonna ilon irti ottaminen vain lisääntyi. Matti pelasi opiskelukaveriensa kanssa pingistä ulkona kaikki tauot, myös keskitalvella.
”En tiedä, mitä järkeä siinäkin oli, mutta meidän tauot oli ainakin kunnon taukoja. Jos ei pelattu pingistä, mentiin musaluokkaan. Me vaan soitettiin ja soitettiin. Sekin oli hyvää taukoa opiskelusta, vaikka välillä tuntui, että opiskelu oli taukoa soittamisesta”, Matti hymyilee.
Kasvit-ryhmän Sampasta tuli Matin läheisin ystävä. Samppa asui opiston asuntolassa, ja niin Mattikin vietti asuntolassa paljon aikaa. Siellä oli leffailtoja, lautapeli-iltoja… Lentopalloa pelattiin vähintään kerran viikossa.
”Ei ihan joka koulussa ole kaikkea tällaista noin vaan saatavilla.”
Matti kiittelee myös opiston yhteisiä tapahtumia, yhteisöllistä meininkiä. On ollut hauskat hatut -päivää, rauhankyyhkyjen askartelua, aamunavauksia, sählyturnausta, Opiston Talentia…
“Opiston Talentissa esiintyminen oli mieletön kokemus, se oli ensimmäinen kerta kun oikeasti esiinnyin. Opistolla on aina jotain kivaa meneillään. Kiireisinä opiskeluvuosina ne voivat tuntua turhilta, mutta monelle ne ovat tosi tärkeitä.”
Melkein unohtui kysyä: mites tulevaisuus, sitten kun kasvatustieteen opinnot ovat pulkassa? Ja sieltähän se tulee:
“Haaveena olisi olla opettajana aikuiskoulutuksessa, erityisesti yhdessä tietyssä paikassa. Opisto olisi täydellinen työpaikka. Toisaalta opintojen aikana tulee varmasti kaikenlaista mielenkiintoista vastaan. Ehkä jopa tutkijuus on alkanut kiinnostamaan.”
Mites se sanonta meneekään: ei kahta ilman kolmatta.
Teksti: Tiina Hämäläinen
Kuvat: Tiina Hämäläinen sekä Matti Tuomisen ja Ilona Ikosen albumit
