Iltapäivisin kun opetus loppuu, kaikki eivät lähdekään kotiin. He kipuavat yläkertaan päikkäreille tai keittiöön höpöttelemään. Millaista on ilo ja elo opiston asuntolassa?
”Ensiks me näytetään juoma-automaatti, mihin menee liikaa rahaa. Kokis ja Muumi on suosituimmat; energiajuomia ei myydä enää. Doctor Pepper on ihan hirvee!” selittää Minja Suomela ja ostaa janoonsa punaisen Muumi-limsan.
Tästä lähtee vauhdikas kierros Linnasmäen opiston asuntolassa. Pääoppaiksi ovat lupautuneet Minja Suomela, Veera Nurmi ja Vivian Ihanmäki KOVOn23-ryhmästä sekä Aada Metsähalme, Pinja Rantanen ja Janni Lång KOVOn24-ryhmästä. He ovat kaikki 17–18-vuotiaita lastenohjaajaopiskelijoita. Minja on kotoisin Loimaalta, Veera ja Vivian Laitilasta, Aada Vampulasta, Pinja Mynämäeltä ja Janni Uudestakaupungista.
Vauhtia täytyy pitää yllä senkin takia, että opiston päivällisellä on luvassa uuniperunaa lohitäytteellä. Sen jälkeen Veeran, Vivianin ja Minjan pitää ehtiä vielä kauppaan ennen tyttöporukan saunailtaa opistolla. Viimeistä sellaista, sillä tänään on KOVOn23-ryhmän asuntolalaisten viimeinen ilta yhdessä. Kaikki eivät palaa enää asuntolaan seuraavan työelämäjakson jälkeen, sillä he valmistuvat.
”Itkuhan siinä tulee. Ollaan kuitenkin oltu melkein kolme vuotta yhdessä. Tänne on tultu ja täällä on oltu.”
Anna Tiina antaa pastillit
Juoma-automaatilta kurvataan katsomaan kellarikerroksen pommisuojan biljardipöytä ja sen jälkeen opiston ihana, hiljattain remontoitu sauna ja uima-allas.
Siis mitä, ettekö te olekaan iltaisin opistolla vain asuntolassa?
”Me ollaan vallattu koko paikka”, nuoret naiset julistavat.
”Kässäluokkaankin saa mennä, kunhan käyttää laitteita viisaasti. Voi mennä vaikka paketoimaan lahjoja tai korjaamaan vaatteita”, kertoo Janni.
Saunatilojen esittelyn jälkeen kaikki kuusi kurkkaavat kouluterveydenhoitaja Anna Tiina Hautamäen huoneeseen, sillä ovi on vielä auki, vaikka iltapäivä on jo pitkällä. Anna Tiina antaa kaikille Jenkki-pastillit.
”Miten teillä meni siellä kv-vaihdossa? Olkaapa reippaana!” Anna Tiina huikkaa vielä lopuksi.
Kouluterveydenhoitajan huoneen vieressä on oleskelutila, missä voi vaikka pelata tietokonepelejä ja säilöä perjantaisin viikonloppua odottavia kasseja.
”Ekana vuonna me katottiin täällä aina Selviytyjät. Täällä saa pitää ääntä hiljaisuuden jälkeenkin, koska se ei kuulu. Viime vuonna joku lauloi täällä karaokea keskellä yötä.”
”En tarvitse enää äitiä saarnaamaan”
Mikä asuntolassa asumisessa on parasta?
”Lyhyt koulumatka. Pitkillä tauoilla ehtii omaan sänkyyn. Ehtii vaikka nukkua, jos väsyttää”, selittää Veera.
”Jos koulu alkaa kasilta, riittää, kun herää kymmentä vaille. Ekan ja tokan tunnin välissä ehtii aamupalalle”, muut tarkentavat.
Aadan mielestä parasta on kaverit ja se, ettei ole liikaa sääntöjä.
”Eilenkin lähdin kello 23 kävelylle, kun oli tylsää. Kävelin kauppaan, ja citykettu meinas syödä mut.”
Myös Pinja arvostaa kaverien lisäksi vapautta.
”Täällä on enemmän omillaan kuin kotona. Sitä on oppinut vähän itsenäisemmäksi, esimerkiksi koulutehtävissä en tarvitse enää äitiä saarnaamaan.”
Ilmainen ruoka kolme kertaa päivässä saa kehut kaikilta. Samaten asuntolaohjaaja Katri Louko.
”Katri on mukava ja aina mukana. Katri kuuntelee mein ideoita, ja ylipäätään kuuntelee. Jos Katrin vaan löytää, mutta kyllä sen jostain aina löytää.”
Myöhemmin illalla asuntolalaiset ovat keskenään, mutta he voivat aina tarvittaessa soittaa lähellä asuville Katrille tai opiston rehtori Juha Kaivolalle.
”On jotenkin helpompaa, kun ei ole aikuisia. Voi ite kokeilla, onko joku hyvä juttu.”
Uudestakaupungista kotoisin oleva Janni tunnustaa, että Turkuun muutto arkiviikoiksi tuntui aluksi aika mahdottomalta ajatukselta.
”Iso kaupunki, kaukana kotoa. Mietin, miten opin käyttämään paikallisbusseja. Mutta hyvin on mennyt. Täällä on hyvä seura, ja vanhemmille voi aina soittaa.”
Suklaalevite ilman nimeä on riski
Sitten siirrytään asuntolasiiven kolmanteen kerrokseen, sinne varsinaiseen asuntolaan. Kolmannessa kerroksessa asuvat lastenohjaaja- ja TUVA-opiskelijat, toisessa kerroksessa vapaan sivistystyön opiskelijat. Yhteensä asuntolapaikkoja on opistolla 80.
Pitkä käytävä, paljon punaisia ovia. Ensin kurkataan keittiöön. Yhden keittiön jakaa noin 20 opiskelijaa.
”Onpas tää sotkuinen!” huomaa Veera.
Vieraan silmään ei edes ole.
”Täällä keittiössä me ollaan tutustuttu. Heti alkuun kannattaa tulla tänne eikä jäädä omaan huoneeseen.”
Jääkaappipolitiikkaan kuuluu merkitä jokaisen ruoan ja juoman päälle oma nimi ja huoneen numero.
”Muuten ruoat on vapaata riistaa. Kämppis piti suklaalevitettä pari päivää ilman nimeä, aika riski.”
Kaikki nauravat.
”Mun metvursteja saa sit muuten syödä”, sanoo Janni.
”Ja mun ketsuppia”, lisää Veera.
”Huone on vähän huonossa hapessa”
Vampulalainen Aada ja mynämäkeläinen Pinja ovat kämppiksiä kahden hengen huoneessa, samoin Laitilasta kotoisin olevat Veera ja Vivian. Huonekaveria saa toivoa.
Kai me päästään kurkkaamaan teidän huoneisiinne? Kyllä, mutta Veeran ja Vivianin huoneesta ei saa missään nimessä ottaa kuvaa.
”Mein huone on eilisen laittautumisillan jäljiltä vähän huonossa hapessa. Ei tää yleensä oo tässä kunnossa. Meillä oli viimeinen täysi-ikäisten illanvietto. Laittauduttiin ja sit lähdettiin baariin. Kuusi lähti ja neljä tuli takas”, nuoret naiset nauravat.
”No, tuli loputkin kello 6.22.”
Yllättäen Veeran peiton alta löytyy toinen Aada, Loimaalta kotoisin oleva Aada Rinne. Tosiaan Veeran peiton alta, vaikka hän asuu Minjan kanssa käytävän toisella puolella.
”Tää on ihan normaalia.”
Nuoret naiset viettävät paljon aikaa omassa tai kaverin huoneessa.
”Me ollaan vähän tylsiä. Paljon vaan jutellaan ja ollaan puhelimella. Joskus pidetään puheliton hetki ja pelataan korttipelejä”, tulevat lastenohjaajat kertovat ja harjaavat samalla toistensa pitkiä hiuksia.
”Asuntolassa saa aika lailla vaan olla. Kotona tarvii tyhjentää astianpesukone ja semmosta. Täällä saa ite päättää, mitä syö, milloin ja milloin tiskaa astiat. Eikä tarvi maksaa vielä laskuja. Tää on hyvä itsenäistymisen aloitus.”
”Meillä ei oo Veeran kanssa ollut mitään vaikeuksia. Paitsi siivoamisen aloitus joskus ja kyydit kotiin välillä. Bussilla kulkeminen oli semmosta pelaamista, mutta nyt kuljetaan autolla”, Vivian juttelee.
Meri täynnä matkalaukkuja
Jokainen asuntolassa asuva on vuorollaan siivousvuorossa, ja silloin tehtävänä on siivota yleiset tilat: keittiö ja käytävä.
Kaikkien mielestä raskainta asuntolassa asumisessa on se, että koko elämä on kasseissa. Laukut ehtii purkaa ja sitten ne pitääkin jo pakata.
”Huone on kuin meri täynnä matkalaukkuja.”
Asuntolahuoneet pitää luovuttaa yleensä perjantaiaamuisin, sillä ne on viikonloppuisin varattu Hotelli Linnasmäen vieraille. Kaikki tavarat täytyy laittaa huoneen kaappeihin tai ottaa mukaan.
Vivian, Veera, Minja ja Aada R. olisivat halunneet sisustaa huoneitaan enemmän.
”Oltais haluttu ledivalot, mutta ne joutuisi ottamaan joka viikko pois. Kokovartalopeili me tuotiin”, Veera ja Vivian selittävät.
”Me oltais haluttu huoneeseen matto, mutta se ei mahdu viikonlopuksi kaappiin”, kertovat Minja ja Aada.
”Meiltä vaaditaan enemmän kuin siivoojilta”, nuoret naiset avautuvat.
Huonekalujen paikkaa voi kuitenkin vaihtaa. Vivian ja Veera yhdistivät alkuun sänkynsä parisängyksi, mutta sittemmin sängyt on siirretty taas erilleen.
Laukku- ja huonerumban lisäksi jokaviikkoinen paikan vaihtaminen vie naisilta voimia.
”Kotona ei ehdi olla melkein ollenkaan, ja siellä oma lepäämisaika puuttuu. Ensin perjantaina täytyy selittää kotona koko viikko auki. Viikonloppu pitää jakaa perheen, kavereiden ja monella poikaystävänkin kesken. Sitä on sosiaalisesti aika väsynyt, kun maanantaina palaa asuntolaan”, kertoo Minja.
Naapuri Alpo valtasi huoneen
Pinjan ja Aada M:n huonetta saa kuvatakin. Sängyt yhdessä, pöydällä irtokarkkia, korviksia, joulupaketteja ja hetkinen, täällähän on kausivalot! Huoneeseen pölähtää myös KOKO25-ryhmän opiskelija Aliisa Mäkinen, lempinimeltään Alpo, ja hyppää tottuneesti Aadan ja Pinjan sängylle.
”Alpo on vallannut mein huoneen. Alpo alkoi aika nopeasti pyöriin tässä ympärillä”, Aada ja Pinja kertovat.
”En tuntenut entuudestaan ketään, mutta meni ehkä kaksi päivää ja mulla oli iso porukka. Jos kämppistä ei tunne, voi alkuun olla vähän, että kelle avaudun. Rohkeasti vaan keittiöön”, Aliisa vinkkaa.
Keittiöiltojen lisäksi kannattaa osallistua asuntolalaisille järjestettyihin tapahtumiin, joita on paljon. Haastattelua seuraavana päivänä asuntolan väki on menossa Myllyn kiipeilypuistoon. Asuntolatutorit pääsevät muuten melkein kaikkiin tapahtumiin ilmaiseksi. Tutorien tehtävänä on tutustuttaa uudet asuntolalaiset talon tavoille sekä suunnitella ja toteuttaa tapahtumia yhdessä Katrin kanssa. Kaikki tässä jutussa haastatellut ovat asuntolatutoreita.
”Ensimmäiseksi näytetään reitti Prismaan. Kauppakäynnit on tärkeä aktiviteetti.”
Juurikin sinne ovat nytkin lähdössä Aada R., Minja, Veera ja Vivian, ostamaan pitsaa ja mehua viimeiseen yhteiseen saunailtaan opistolla.
”Muistakaa, että kuskinpuoleista ovea ei sit saa avata tai se tippuu!” huikkaa kuski Vivian.
Teksti ja kuvat: Tiina Hämäläinen
