Olimme vaihdossa Portugalissa katolilaisessa Nossa Senhora de Fátima- koulussa Vila Nova De Milfontesissa noin 190 kilometriä Lissabonista etelään Mira-joen ja Atlantin rannoilla. Koulu on puoliksi julkinen ja puoliksi yksityinen. Koulussa on kappeli ja kuriositeettina alueella sijaitsee myös hautausmaa. Kouluun kuljetaan pyöröportista, johon opiskelijat ja opettajat leimaavat itsensä sisään ja vartija päivystää kopissa portilla.

Saimme seurata oppilaitoksen arkea muutaman päivän ajan ja osallistuimme oppitunneille sekä henkilökunnan kahvi- ja lounastauoille. Opettajilla oli oma ravintola keittiöineen, jossa ihana Julia tarjosi lounasta, kahvia ja kakkua. Huomasimme että sekä opettajille että oppilaille oli tärkeää, että tunsimme itsemme tervetulleiksi. Seurasimme koulun arkea päiväkodista suomen lukiota ja ammattikoulua vastaavaan koulutukseen ja huomasimme, että kaikissa luokissa oli itselle ja toisille nauramisen kulttuuri. Huomasimme myös, että jo pienet päiväkotilapset ohjataan ottamaan toiset huomioon ja auttamaan toisiaan paljon aktiivisemmin kuin lapsia Suomessa. Myös fyysistä kontaktia oli paljon enemmän. Opettajat ja oppilaat halailivat ja suukottivat toisiaan ja myös keskustelun aikana koskettiin toisen kättä tai olkapäätä.

Päiväkodissa käyttäydyttiin jo melko koulumaisesti ja lapset istuivat pitkiä aikoja kuuntelemassa opettajia. Huomasimme, että keskittymiskyky ei riittänyt kaikilla ja joukossa oli integroituna myös erityisen tuen tarpeisia lapsia. Opettajat leipoivat kurpitsapiirakkaa aamuleikin ohessa ja leikkihuoneeseen tuli ihana piirakan tuoksu. Päiväkotipäivä olikin kahdeksanvuotiaalle paras päivä, kun sai myös leikkiä ja laulaa katolilaisia lauluja. Koulupäivät tuntuivat raskailta lapsesta, joka ei ymmärtänyt maan kieltä, eikä englantia. Normaalisti sosiaalinen ja iloinen lapsi oli yhtäkkiä hiljainen ja surullinen. Tämä auttoi ymmärtämään paremmin omia opiskelijoitamme, jotka tulevat täysin ummikkoina Suomeen, eivätkä pysty kommunikoimaan. Se on varmasti turhauttavaa ja tuo välillä ihan kyyneleet silmiin. Päiväkotipäivään osui myös maanjäristysharjoitus. Meillä harjoitellaan rakennuksesta poistumista vaaratilanteessa ja sisällesuojautumista ulkoisen uhan tullessa ja Portugalissa uhkaavat toisenlaiset vaarat.

Vapaa-ajalla kiertelimme pienen ja kauniin kylän katuja, uimme sekä Mira-joessa että Atlantissa ja kävimme vaeltamassa pätkän Rota Vicentinaa. Luonto oli kaunista ja karumpaa kuin Suomessa. Maistelimme tietysti myös paikallisia herkkuja. Jos olet perso makealle, viihdyt takuuvarmasti Portugalissa, sillä herkkuja ja kakkuja on tarjolla jo aamupalalla ja kakkupalat ovat isoja. Vila Nova de Milfontesin kylässä saimme jälleen kerran huomata, että ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla ja haluavat toisilleen hyvää. Vaikka ei aina ole yhteistä kieltä, tahto ymmärtää ja tulla ymmärretyksi näkyy kaikessa.
Teksti ja kuvat: Eva ja Salli ja apuopettaja Tuisku

