En olisi arvannut, että pienen lennon ja vajaan kolmen tunnin matkan päässä Turusta sijaitsee näin mahtava kohde. Itämereen kurottuvan, superkapean niemen kauimmassa päässä sijaitsee Hel, pieni ja persoonallinen kaupunki, johon reissasin kesäkuussa 2026 ensimmäistä kertaa. Kertoja tulee tulevaisuudessa takuulla lisää. Hel took my heart.
Kv-jakso Helissä kesti kaksi viikkoa eli aivan liian vähän, mutta siksi piti olla kokemassa jatkuvasti jotain. Joko koululla tai päiväkodilla, kaupungilla tai ihan luvattoman paljon rannalla. Rantaa on pitkin niemeä noin 40 kilometriä. Paikka on järjettömän kaunis.
Puolassa ei puhuta yleisesti valtavan hyvin englantia, vaikka sen opetus alkaa nykyään jo 3-vuotiaana. Eleillä ja englannilla kuitenkin selviää. Päiväkodilla oli hyötyä siitä, että osasi puolaksi perusfraaseja ja lasten kanssa luonnollisesti oli sitä helpompi kommunikoida, mitä enemmän paikallisia sanoja osasi. Kuvista oli suuri apu myös, puhumattakaan tukihenkilöstäni Monikasta, joka tulkkasi, esitteli paikkoja ja kulttuuria ja oli muutenkin ihan taivaan lahja!
Puolassa vierailijasta pidettiin äärimmäisen hyvää huolta. Koulun englannin opettaja, superystävällinen Alicja oli käytössäni lähes jatkuvasti, myös tarvittaessa apuna vapaa-ajalla. Opettajat ja avustajat suhtautuivat minuun vieraanvaraisesti, vaikkei yhteistä kieltä ollutkaan. Lapset olivat myös hyvin innostuneita vieraasta ja halusivat tietää Suomesta niin paljon kuin jaksoin kertoa.
Lapsen arvostaminen näkyi monessa asiassa, muun muassa Lasten Päivän viettämisenä. Lähes koko päivä oli varattu juhlaan koulun pihassa. Oli pomppulinnoja, liukumäkiä, herkkukojuja, ennustajaa, lettien tekijää, photo booth -koppi, palkintojen jakoa koulun kykykisan osallistujille jne. Tästä täytyisi ottaa meillä oppia.
Päiväkodilla vallitsi hyvä järjestys enkä havainnut kiusaamistilanteita tai lasten fyysisiä välienselvittelyjä. Lapset olivat tiedonjanoisia, innokkaita ja äänekkäitä. He saivat olla lapsia.
Päiväkodin tilat olivat iloisen värisiä ja tilavia, kehittäviä leluja ja eri tarkoituksiin tehtyjä nurkkauksia oli paljon. Suuret kiviseinäiset tilat olivat toki akustiikalta hankalia, ja esimerkiksi ruokalan meteli oli korviahuumaava. Toinen puoli tätä asiaa on toki se, että lapset saivat puhua ja kiljahdella juuri sillä volyymilla kuin itse halusivat, mikä oli toisaalta aika ihanaa.
Se kummastutti, ettei ulkoilua tai luonnossa oppimista harrastettu juuri lainkaan. Kuulin, että lasten vanhemmat puuttuvat herkästi siihen, mitä päiväkodilla tehdään, ja kasvattajien ajatuksia kyseenalaistetaan helposti.
Vaatteiden likaaminen, muu kuin perinteinen luokassa oppiminen ja erikoispäivät saavat usein vanhemmilta negatiivista huomiota. Kaipasin askarteluun, ulkoiluun ja leikkiin hands-on-meininkiä enemmän: lupaa sotkea, tutkia ja touhuta vapaasti. Helissä olisi upeat puitteet tutkia luontoa rannoilla, laitureilla ja metsissä, ja kaupungin puiston iso leikkialue jäi varhaiskasvatuspäivien aikana harmillisesti myös käyttämättä.
Kaupunki on kaunis ja pieni, joten se on helppo ottaa haltuun. Puolassa kesäkuu on vielä koulu- ja varhaiskasvatuskuukausi, ja silloin koululaiset ympäri maata tekevät paljon retkiä muihin kaupunkeihin. Nämä lasten ja nuorten retkiryhmät näkyivät Helin katukuvassa. Turistit löytävät kuulemma suuremmin joukoin Heliin vasta heinäkuussa. Helissä on paljon ravintoloita niin rannassa kuin pääkatu Wiejskalla. Wiejskalla alkoi kesän alussa näkyä myös jo paljon erilaisia kojuja, joista löytyi turistin näkökulmasta kivoja tuliaisia. Lähikaupunkeihin pääsi helposti ja edullisesti junalla ja siellä oli enemmän shoppailumahdollisuuksia.
Helin nähtävyyksiä ovat rantojen ja kauniin ”Puolan alkupisteen” lisäksi mm. Fokarium eli hyljepuisto, Motylarnia eli perhospuisto ja iso majakka sekä erilaiset sotaan liittyvät rakennelmat ja tunnelit plus isompi sotamuseo vähän poispäin kaupungista. Kirsikkaolut oli pakollinen maistettava Helissä, mutten päässyt sen makuun. Puolalaista perinneruokaa pääsi maistamaan monissa ravintoloissa, mutta ruokaa oli tarjolla tietysti aivan laidasta laitaan. Leipomosta sai parhaat leivät, pullat ja kakut. Suomalainen kaipasi toki juurileipää ja ruista. Moni koju tarjosi valtavia vohveleita kunnon mättötäytteillä, niitä ei voinut kahdessa viikossa syödä kuin yhden!
Itse pidin parhaina nähtävyyksinä merta ja auringonlaskuja, ja vapaa-aika kului pitkälti rannoilla. Meriluonto oli tosi kaunista, ja auringonottosäitä riitti, vaikka merivesi oli vielä tosi kylmää. Yksi lempijuttuni olivat villisiat, joita rymisteli metsäkaistaleella melkein aina kun sinne menin. Villisioilla oli laumoittain pieniä poikasia, joita viiletti metsissä. Rantateillä täysikasvuiset siat kulkivat aivan huoletta ihmisen ohi, niin läheltä että niitä olisi voinut silittää.
Menen ehdottomasti Heliin vielä takaisin, ja suosittelen kyllä lämpimästi Erasmus-jaksoa siellä. Vastaanotto koululla niin rehtorin, opettajien kuin lastenkin puolesta oli ihana, muistan lämpimästi kaikkia ihmisiä, joita siellä tapasin. Olo oli turvallinen ja huolehdittu koko reissun ajan ja seuraa vapaa-aikaankin olisi opettajista saanut, ja toisaalta oli vapaus myös viettää vapaa-aikaa itsekseen.
Matka on Suomesta kohtuullisen lyhyt ja paikan saa helposti haltuun. Helissä uskaltaa hyvin liikkua yksin myös myöhemmin illalla. Ravintoloissa syöminen (ja juominen) on halpaa. Sää voi olla alkukesällä jo vähän lämpimämpi kuin Suomessa, tuulista meren rannalla toki on usein. Majoitusvaihtoehtoja on todella paljon, hotelleista Aibnb-kohteisiin ja muihin yksityisiin majoitusvaihtoehtoihin. Itse asuin siistissä kerrostaloyksiössä 700 eurolla kaksi viikkoa, ja asuntoon mahtuivat majoittumaan myös mieheni ja lapseni osaksi jaksoa. Hanavettäkin voi juoda huoletta, eli täydellinen kohde!😉
Teksti ja kuvat: Linda
