Aurinkoinen Erasmus+ Dubrovnikissa!

Kuinka monta ajatusta ihmisellä on vuorokaudessa? Entä kuinka monta prosenttia niistä on negatiivisia? Ajatusten kokonaismäärään emme osanneet vastata, mutta kappas, negatiivisten ajatusten määrän me melkein tiesimme. Me, maailman onnellisin kansa😊. Opimme, että vuorokaudessa ajatuksia on noin 12 000–60 000, joista jopa huimat 80 % on negatiivisia. Aikamoista!

Keskustelimme tästä ja paljon muustakin Erasmus+ -kurssilla Dubrovnikissa, jossa olimme opiskelemassa hyvinvoinnin strategioita opettajille. Kurssin keskeiset teemat olivat stressinhallinta, resilienssi ja mindfullness. Kurssin tarkka nimi oli “Well-Being Strategies for Teachers: Nurture Mental Health by Relieving Stress, Fostering Resilience and Practicing Mindfulness”, mutta sisältö oli monella tapaa enemmän kuin pelkät otsikot. Opetamme Linnasmäen opistolla kaikki vähän eri oppiaineita, joten valitsimme kurssin, josta jokainen voisi saada uusia ideoita ja työkaluja sekä omille oppitunneilleen että ihan vaan omaan hyvinvointiin.

Kurssi rakentui pitkälti valovoimaisen, varmasti jo legendaarisen, opettajan Dario Čaljkušićin varaan. Darion positiivista asennetta, iloa ja energiamäärää oli ihana seurata. Ja hänen huippuhauskoja juttujaan sekä anekdoottejaan oli melkein lumoavaa kuunnella. Dario sanoi useaan otteeseen rakastavansa työtään ja se kyllä näkyi. Hän oli hulvaton heittäytyjä ja oli myös aidosti innoissaan tavatessaan uusia ihmisiä. Hyvä tunnelma tarttui ja Dario sai meistä, toisilleen ventovieraista, paljon irti. Tulimme päivä päivältä rohkeammiksi ja myös englanti alkoi sujua luontevammin ja sutjakkaammin.

Kurssipäivät olivat vaihtelevia; joinakin päivinä istuimme luokkahuoneessa, toisina kuljimme kaduilla sekä opiskelimme mindfulness-taitoja joogastudiolla ja viimeisenä päivänä vierailimme upealla Lokrumin saarella. Lokrumilla mukanamme oli paikallisopas ja tutustuimme saaren tärkeimpiin paikkoihin hänen johdollaan. Loppupäivän vietimme siellä itsenäisesti, muun muassa uiden ja kelluen saaren ”Kuolleessa meressä”, Mrtvo Moressa. Saarella meitä hämmästytti villeinä ja vapaina elävät riikinkukot, jotka esittelivät meille mielellään komeita pyrstösulkiaan. Yhtenä iltana taitava paikallisopas vei ryhmämme myös vanhakaupungin historiakierrokselle, jossa saimme kuulla Dubrovnikin historiasta paljon.

Uusia ystäviä ja uusia kulttuureja

Saimme kurssilta joitakin hyviä harjoituksia myös kotiin vietäviksi, mutta tärkeintä oli kuitenkin muut kurssilaiset. Yhtenä Erasmus+ -vaihdon tarkoituksena onkin tutustua uusiin ihmisiin, uusiin kulttuureihin, jakaa kokemuksia ja ajatuksia muiden maiden opettajien kanssa sekä verkostoitua. Ryhmässämme oli osallistujia Belgiasta, Espanjasta, Madeiralta, Maltalta, Italiasta, Puolasta, Ranskasta, Romaniasta, Saksasta ja Suomesta. Oli todella mielenkiintoista huomata, miten me opettajat painimme usein samanlaisten haasteiden ja ongelmien kanssa, oli maa mikä tahansa. Ja me myös iloitsemme hyvin samanlaisista asioista. Kaikki olivat todella ystävällisiä, helposti lähestyttäviä, kiinnostavia ja kiinnostuneita, hauskoja ja iloisia tyyppejä. Yhdessä oleminen oli kevyttä, helppoa ja mutkatonta – ja yhteinen nauru hersyvää.

Se, että ryhmä muuttui joka päivä, oli kuitenkin vähän harmillista. Tapasimme paljon mielenkiintoisia tyyppejä, mutta emme ehtineet tutustua heihin syvällisemmin, sillä ryhmän kokoonpano oli joka päivä vähän eri. Olimme odottaneet, että olisimme koko viikon samojen ihmisten kanssa ja annoimmekin tästä palautetta. Luulemme, että kiinteä ryhmä olisi ollut monella tapaa vielä antoisampi ja olisimme ehtineet tututusta toisiin osallistujiin paljon paremmin. Onneksi osa oli kuitenkin valinnut täysin saman kurssin ja vietimme heidän kanssaan myös vapaa-aikaa yhdessä. Tämä oli todella tärkeää ja keskustelut olivatkin ajoittain erittäin syvällisiä. Uudet tuttavuudet ja kokemusten jakaminen oli ehdottomasti kurssin parasta antia.

Pomalo!

Mieleenpainuvimpia harjoituksia olivat erilaiset nopeat aivojumpat, joiden tarkoituksena on herätellä molemmat aivolohkot aktiivisiksi ja virittää aivot mahdollisimman hyvään vireeseen, jotta oppiminen olisi helpompaa. Näitä aivojumppia on tosi helppo toteuttaa ryhmän kuin ryhmän kanssa (kunhan ne ensin itse oppii😊) ja aikaa se ei vie paljoakaan. Samoin ”Superbrainyoga” on yksinkertainen, nopea ja energisoiva harjoitus, joka aktivoi niin aivot kuin koko kropan. Suosittelemme! Kaikki harjoitukset eivät toki olleet meille uusia, mutta Erasmus-kurssit ovatkin aina räätälöity aloittelijoille, koska ohjaajat eivät luonnollisesti tiedä kurssilaisten aikaisempaa osaamista.
Yksi ehdottomasti tärkeimpiä oppejamme oli Pomalo ja sen syvin olemus alkoi resonoida meissä heti ensimmäisestä illasta lähtien – emme olleet oppitunneilla kertaakaan liian aikaisin! Pomalo on iisisti ottamista, ja ajankäytön optimaalista hallintaa; jos tulet tapaamiseen (tai minne vaan) ennen sovittua kellonaikaa, hukkaat aikaasi! Mieluummin minuutti myöhässä kuin yhtään minuuttia liian aikaisin. Ei ole muuten suomalaisille kovin helppoa!

Samoin Fjaka puhutteli meitä. Fjaka on sitä, että suunnittelee valmistautuvansa siihen, että tekisi vähän ei yhtään mitään! Se on kuulemma taito, jonka vain dalmatialaiset osaavat. Ja nyt emme puhu koirista!

Dubrovnik ja dalmatialaiset

Dubrovnik, entiseltä nimeltään Ragusa, sijaitsee Etelä-Dalmatiassa, Adrianmeren rannikolla. Huhtikuinen kaupunki otti meidät vastaan lempeästi ja lämpimästi. Oli ihanaa karistaa matkapölyt turkoosiin Adrianmereen, vaikka paikallisten mukaan vesi olikin vielä kylmää (16 °C). Kaunis Dubrovnik on pittoreski kaupunki, jossa hikistä porrastreeniä on suoritettava, halusi tai ei. Kotiportaita meillä oli 85 askelmaa, ja tämä oli päivän lyhin porrasreitti päivän touhuihin startatessamme. Kaksisataa porrasaskelmaa oli perusnousu, jollaisia päivän aikana tuli monia. Kaupunki on yksi Euroopan suosituimmista matkakohteista ja sitä ei voi olla huomaamatta – turisteja oli jo hutikuussa todella paljon. Kaupunki on myös todella kallis, eikä halpoja ravintoloita ollut helposti löydettävissä, jos lainkaan.

Kun astuimme keskiaikaiseen vanhakaupunkiin, tuntui kuin kävelisimme kulisseissa. Valkokiviset vanhat rakennukset, marmorikadut ja ympärillä kohoavat keskiaikaiset muurit loivat tarunomaista tunnelmaa. Kuulemamme mukaan kaupunki on täynnä Game of Thrones -sarjasta tuttuja kohteita, joita kukaan meistä ei tunnistanut, sillä tietämyksemme sarjasta oli puhdas nolla. Noloa! Kävimme toki silti ottamassa kuvia kenties suosituimmassa spotissa, jossa taustalla on Kuninkaansatama, King’s Landing.

Paikallinen oppaamme kertoi, miten vuoden 1667 maanjäristys tuhosi melkein koko kaupungin, mutta se rakennettiin nopeasti uudelleen. Opas oli viettänyt lapsuutensa vanhakaupungissa ja hänen tarinoitaan kuunnellessa turistimassat unohtuivat ja pystyimme kuvittelemaan entisajan leppoisan, jopa vähän uneliaan, kaupunkitunnelman. Dubrovnikin vesisysteemi perustuu 1400-luvulla rakennettuun akveduktiin, joka toi (ja tuo edelleen) veden 12 km päästä kaupunkiin. Entisaikaan paikalliset naiset kokoontuivat Onofrion-suihkulähteellä ja pesivät siellä pyykkinsä sekä vaihtoivat kuumimmat juorunsa. Ihmeelliseltä tuntui fakta, että suihkulähteen vesi on edelleen juomakelpoista ja siinä tosiaan näki ihmisten täyttävän vesipullojansa joka päivä.

Vanhakaupungin Fransiskaaniluostarin yhteydessä on Euroopan vanhin, yhä toiminnassa oleva, apteekki. Se avattiin vuonna 1391. Arkiaamuisin Gundulićeva poljana -aukiolla oli pieni tori, jossa paikalliset myivät muun muassa vihanneksia, hedelmiä ja oliiviöljyä. Saimme tietää, etteivät paikalliset osta koskaan oliiviöljyä kaupasta, vaan perheet tekevät oliiviöljyn itse ja myyvät sitä suoraan kuluttajille – niin paikallisille kuin turisteillekin. Ja niinpä meidänkin tuliaiskasseihin päätyi oliiviöljyä. Torilla käynti kannatti! Olimme muutenkin onnekkaita, sillä pääsimme päivittäin oikaisemaan koulullemme upean vanhakaupungin läpi.

Meitä suosi hyvä sää, joten reippailimme paljon myös keskustan ulkopuolella. Kävelimme muun muassa kaupungin yläpuolella kohoavalle Srđ-vuorelle ja se kyllä kannatti. Vuorelle johtaa helppokulkuinen tie ja mitä ylemmäs nousimme, sitä huikeammat olivat näkymät. Samoin teimme kävelyjä Labadin ja Babin Kukin alueelle, jotka sijaitsevat Dubrovnikin luoteisosassa. Maisemat olivat silmiä hiveleviä joka paikassa.

Yhtenä tuulisena iltapäivänä teimme veneretken lähikaupunkiin Cavtatiin ja sekin oli kokemisen arvoinen reissu. Cavtat on Dubrovnikia huomattavasti rauhallisempi pikkukaupunki ja sen rantapromenadi on kertakaikkisen upea. Merenkäynti oli kuitenkin sen verran voimakasta, että uimaan emme siellä uskaltautuneet. Rannat ovatkin lähes joka paikassa hyvin kallioisia ja uimaan ei pääse samaan tapaan kuin Suomessa hiekkarannoilta. Rantojen kallioilla oli paljon rakennuttuja portaita, joita pitkin olisi ollut mahdollista hypätä Adrianmereen. Jo ajatus tuntui kuitenkin liian jännittävältä, sillä aallot hakkasivat rantakallioita päin. Dubrovnikissa tyydyimmekin uimaan vain uimarannoilla, jotka olivat kauniita, sileäkivisiä uimarantoja. Pulahdimme mereen joka päivä.

Paikallisiin emme valitettavasti tutustuneet, mutta teimme heistä silti muutamia havaintoja. Kroatian dalmatialaiset ovat kovaäänisiä ja jopa dramaattisia. Kaikenikäiset ihmiset puhuvat englantia melko hyvin ja nuoret tuntuvat hyvin tutuilta sekä käytökseltään että olemukseltaan, samanlaisilta kuin suomalaiset nuoret. Aamupalaa (energiajuomia ja suklaata) he hakivat lähikaupasta ja lounaskuviotkin vaikuttivat melko samanlaisilta – energiajuomia ja suklaata. Teinijengit laahustivat huput silmillä Kroatiankin maaperällä. Siihen nähden, miten paljon Dubrovnikissa on turisteja, jaksoivat dubrovnikilaiset olla meille melko ystävällisiä. Toki turistikausi oli vasta alkamaisillaan, joten emme kokeneet Dubrovnikin todellisia turistiruuhkia ja hulinaa.

Matkaseura kruunasi reissun

Kurssilta jäi muutama erittäin tärkeä ajatus, jotka herättelivät ja joita yritämme nyt parhaamme mukaan toteuttaa omassa elämässämme. Yksi keskeisimmistä on ”1 vuosi, 20 vuotta -sääntö”. Aina, kun elämässä on vaikeita paikkoja, ikäviä ajatuksia, stressiä ja murheita, yritä miettiä, miltä kyseiset haasteet näyttävät ja tuntuvat vuoden päästä. Usein vastaukseksi saat itseltäsi, että et edes muista vuoden takaista “vuoren kokoista” murhettasi. Eli perspektiivi! Ja toiseksi, pysähdy aika ajoin miettimään ja pohtimaan, mitä sellaista sinulla on nyt, mitä sinulla ei enää kahdenkymmenen vuoden kuluttua ole. Oletko tällä hetkellä kiitollinen tästä? Annatko sille tarpeeksi aikaa, arvoa ja huomiota elämässäsi? Tämä antoi paljon pohdittavaa ja tämän ajatuksen äärellä huomaakin sen olevan melko pysäyttävää.

Vaikka oppituntien akateeminen sisältö jäi melko ohueksi ja esimerkiksi resilienssiä emme käsitelleet ollenkaan, jäi meille tästä viikon kokonaisuudesta silti hyvä mieli ja paljon hyviä muistoja. Opimme paljon Kroatian ja muiden maiden kulttuurista, koulujärjestelmistä, opettajien työtavoista, -ajoista ja palkkauksesta sekä universaaleista iloista ja haasteista niin koulumaailmassa kuin yksityiselämissäkin. Ja mikä tärkeintä, opimme viikon aikana toisistamme paljon uutta ja keskustelumme iltaisin olivat todella antoisia ja voimaannuttavia! Matkaseurueemme dynamiikka toimi ihailtavan jouhevasti ja on suorastaan ihmeellistä, että tunnelma pysyi koko viikon ajan helppona ja miellyttävänä. Viikon aikana nauroimme itsellemme monia, monia vuosia lisää!

Kaiken kaikkiaan Erasmus+ -kokemus oli valtavan rikastuttava ja meillä oli huikea viikko yhdessä. Opimme opiskelijoilta, jotka olivat olleet jo useammalla Erasmus+ -matkalla, että jokainen Erasmus-kokemus on erilainen ja jokainen heistä kannusti osallistumaan uudelleen. Olemme todella kiitollisia tästä kokemuksesta ja tulevaisuudessa haluaisimme päästä kokemaan, verkostoitumaan ja näkemään muita kulttuureita lisää. Toivottavasti tämä on joskus vielä mahdollista.

Hvala Dubrovnik!

Sirpa, Katri ja Sanna