Search

Matkakertomus Gdanskista / Mari ja Outi

Matka toteutui toukokuun alussa 2023. Matkan tarkoitus oli “job shadowing” eli tutustua toisen maan työympäristöön. Samalla ajatuksena oli myös pohtia, voisivatko tutustumispaikat olla meidän opiskelijoillemme kansainvälisiä työelämäjaksopaikkoja.

Saavuimme tiistaina suoralla Wizzin lennolla kahdessa tunnissa Gdanskiin Turusta. Kun aikaeroa vielä on yksi tunti miinusta, matkamme tuntui varsin lyhyeltä. Lentoliput olivat erittäin huokeat ja lentokentältä Gdanskissa pääsee näppärästi junalla keskustaan. Julkinen liikenne siis toimii, mutta juna-asemilla pitää olla tarkkana valitessaan oikeaa laituria, raidetta ja sektoria.

Olimme päättäneet majoittua Sopotissa, joka on pieni kylpyläkaupunki Gdanskin vieressä. Booking.comilta varattu huoneisto oli tarpeisiimme juuri sopiva. Ympäristö oli merellinen, rantaan oli matkaa vain 300 metriä. Upea hiekkaranta ja valtava puinen laituri ovat Sopotin matkailuvaltteja. Sopotista pääsee vartissa Gdanskiin ja se oli myös lähempänä tutustumiskohteitamme kuin Gdansk. Neljän yön hinta oli myös huomattavasti halvempi Sopotissa kuin Gdanskissa, kun kyseessä ei ollut varsinainen sesonkiaika. Saimme matkan aikana vinkin paikallisilta, että myös Gdyniasta voi löytää hyviä ja edullisia majoituspaikkoja.

Sopotin ranta.

Keskiviikko-aamuna meitä tuli asunnon ovelta noutamaan Krzysztof, ensimmäisen tutustumiskohteemme vapaaehtoistyöntekijä.

Matkasimme kohti Pierszczewo ja Sikorzyno -nimisiä kaupunkeja, joissa tarkoituksenamme oli tutustua Kaszubska Fundacja Rehabilitacji Osób Niepełnosprawnych „Podaruj trochę słońca” -koulun kahteen yksikköön.

Oppaamme Krzysztof kertoi meille runsaan tunnin ajomatkan aikana koulun historiasta. Koulun on perustanut vuonna 1997 pariskunta, jolla oli omia kehitysvammaisia lapsia ja se on tarkoitettu kehitysvammaisille lapsille ja nuorille. Tällä hetkellä säätiöllä on neljässä kaupungissa kouluja ja oppilaiden ikäjakauma on hyvin laaja (7–25-vuotiaita).

Kiersimme molemmissa kouluissa eri-ikäisten lasten luokissa ja osallistuimme oppitunneille. Vierailumme aikana kouluissa oli teemana mehiläiset ja sitä käsiteltiin hyvin eri tavoin eri-ikäisten lasten ja nuorten kanssa. Joissakin luokissa oppilaat intoutuivat laulamaan ja saimme myös käteemme laulujen sanat, että voimme osallistua laulamiseen. Tutustuimme myös koulun aistihuoneeseen, suolahuoneeseen, ratsastusterapiaan ja vesiterapiaan. Koululla oli siis käytössä monipuolisia kuntoutusmenetelmiä ja välineitä. Toiminnalliset opetusmenetelmät takasivat sen, että vaikka emme ymmärtäneet puolankielisestä opetuksesta juuri mitään, saimme kuvien, apuvälineiden ja eleiden avulla selvää opetuksen sisällöstä. Toki meillä oli tulkki Krzysztof koko ajan mukana myös.

Toimintataulu, jossa viikon teema ja päivän struktuuri.

Kommunikoimme lasten kanssa elekielellä ja tarkastellen kuvia ja muita välineitä, joita tunneilla käytettiin. Parissa luokassa opettajat osasivat hiukan englantia, mutta arastelivat kielen käyttämistä. Onneksi paikalle oli juuri neljä päivää sitten saapunut suomalainen opiskelija, joka “pakotti” harjoittamaan englantia. Opiskelija kertoi meille, että kielimuuri nyt aluksi on tuntunut olevan esteenä ihmisiin tutustumiselle, mutta hän koki jo tässä työelämäjaksonsa alkuvaiheessa kuitenkin saavansa jaksosta paljon irti.

Tutustumiskäynnin päätteeksi saimme osallistua musiikkiesityksen harjoituksiin. Meno oli riehakasta ja mukaansatempaavaa. Harjoitusten jälkeen lauloimme ja leikimme yhdessä vielä Tuiki tuiki tähtönen ja Elefanttimarssi-laulut. Yksi oppilas halusi sitten vielä esittää meille oman kappaleensa kitaralla säestäen. Tämän riemukkaan yhteismusisoinnin jälkeen meille tarjottiin vielä paikallista perinneruokaa sisältävä päivällinen. Sen nautimme henkilökunnan kanssa yhdessä ja saimme aterian aikana vielä jutella koulun visioista ja puolalaisesta kehitysvammaisten lasten koulutusjärjestelmästä. Säätiöllä on myös omat nettisivut: http://podarujtrocheslonca.pl/

Edellisen päivän tunnelmat vielä mielessä lähdimme torstaiaamuna kohti juna-asemaa. Määränpäämme oli Hel, kaupunki Puolan edustalla olevan Helin niemimaan kärjessä. Matka taittui junalla puolessatoista tunnissa ja maisemat olivat kyllä aivan upeat. Tuli oikein onnekas olo, kun sai työmatkalla nauttia tällaisista olosuhteista ja kollegan kanssa samalla kerrata jo kokemaamme.

Helin asemalla meitä oli vastassa Zespół Szkół Ogólnokształcących w Helu -koulun rehtori Dawid, joka oli lupautunut olemaan oppaanamme. Dawid puhui erittäin hyvää englantia, mutta koulun muu henkilökunta ei juuri englantia osannut tai ainakaan uskaltautunut sitä puhumaan. Dawid oli kuitenkin sitä mieltä, että jos yhteistyö meidän oppilaitoksemme kanssa jatkuu, yksi hyvä tavoite heidän puoleltaan voisi olla henkilökunnan englannin kielen vahvistuminen. Rehtori oli virittämässä yhteistyöverkostoaan useammankin Euroopan maan oppilaitosten kanssa ja halusi kovasti saada uusia oivalluksia eurooppalaisista kasvatusjärjestelmistä myös heidän käyttöönsä. Tämä edellyttäisi tietysti henkilökunnan englannin kielen käyttöä ja yhdessä pohdimme erilaisia keinoja, joilla englanti voisi vahvistua yhteistyökielenä.

Kierrätystaidetta koulun aulassa.
Koulun rehtori, Outi, Mari ja pormestari.

Kun saavuimme koululle, totesimme rakennuksen olevan todella suuri. Aiemmin koulussa oli ollut tuhatkin oppilasta, mutta tällä hetkellä vain 250. Koulun yhteydessä toimii myös päiväkoti. Koulun ekologinen viikko näkyi jo aulassa, sillä sinne oli rakennettu taidenäyttely kierrätysmateriaaleista. Rehtori oli syystäkin ylpeä uudistuksistaan, joita olivat ainakin tietokoneluokan varusteet ja käsityöluokan ompelukoneet. Myös opettajien kokous- ja taukotila oli viihtyisäksi sisustettu rentoutumisen paikka.

Koululla vierailimme ensin päiväkodin puolella. Siellä viisivuotiaat laskivat aika vaativia matematiikan tehtäviä älytaulua apuna käyttäen. Toinen lapsiryhmä teki äitienpäiväkortteja keskittyneinä puuhaten. Emme varsinaisesti päässeet mukaan osallistumaan lasten puuhiin, vaan olimme tarkkailijoina syrjemmällä. Dawid kertoi meille opetusmenetelmistä ja pedagogisista välineistä. Päiväkotivierailun jälkeen kurkistimme useampaan luokkatilaan. Koulun puolella emme osallistuneet oppitunteihin.

Tutustumiskierroksen jälkeen saimme tavata kaupungin pormestarin. Lopuksi kävimme vielä syömässä paikallisessa kalaravintolassa. Siellä keskustelimme vilkkaasti suomalaisen ja puolalaisen kasvatusjärjestelmän eroista ja yhtäläisyyksistä.

Kouluun voi tutustua https://zsohel.edu.pl/

Toisen maailmansodan museo.

Perjantai pyhitettiin Gdanskin vanhalle kaupungille. Vaeltelimme pitkin kaupungin katuja ihastellen arkkitehtuuria. Mieleenpainuvin käyntikohde oli Toisen maailmansodan museo, joka on kuusi vuotta vanha moderni rakennus. Museossa olisi helposti saanut kulumaan koko päivän, sillä näyttely on monipuolinen kattaus sodan eri aspekteista. Videomateriaalit ja interaktiivinen tapa tutkia näyttelyä tekivät vaikutuksen. Keskustelimme näkemästämme pitkään vierailun jälkeen.

Gdanskin alueen ravintoloissa on tarjolla monipuolinen kattaus kalaruokia, ja niitä maistelimmekin koko matkamme ajan. Vanhan kaupungin kauniit ravintolat ihastuttivat ja jokirannassa oli auringonpaisteessa mukava istuskella.

Jokirannan upeat näkymät.

Lauantaina kotiin lähtiessä pohdimme olotilaamme kaiken kokemamme jälkeen. Päällimmäisenä mielessä oli lämmin tunnelma tutustumiskohteissa ja vieraanvarainen suhtautuminen meihin yhteistyökumppaneina. Saimme paljon eväitä ja ajattelemisen aihetta puolalaisesta tavasta toimia lasten ja nuorten kanssa opetustilanteissa. Tänne täytyy tulla uudestaan!

Teksti ja kuvat: Mari Korhonen ja Outi Lehtinen, Linnasmäen opisto

Lisää artikkeleita