Yhteisöpedagogi Kaisa Kauppinen on koko sydämestään TUVAlaisten puolella. Nuorison kommentit kertovat tärkeimmän: “Ihmisenä kiva. Tuntuu kaverilta, joka on tukena. Se pitää huolta mein mielenterveydestä.”
Kaisa Kauppinen hengailee rennosti lätsä päässään luokan 25 ulkopuolella. Hän ei hengaile siinä siksi, että olemme sopineet tämän haastattelun. Hän hengailee tasan tarkkaan opiskelijoita varten. Kaisa on asettanut yhdeksi tehtäväkseen kysyä sekä ryhmältä että jokaiselta yksitellen, mitä kuuluu.
”Piti kysyä, soititko sinne torstaina?” hän kysyy yhdeltä ohikulkevalta.
Jokainen luokkaan menijä saa rauhallisen moikkauksen. Miten kukaan osaa olla näin läsnä hetkessä. Syke laskee varmasti jokaiselta kymmenen metrin säteellä.
”Haistelen tässä vähän fiiliksiä. Olen varannut liikuntasalin, mutta katselen, onko ryhmä valmis toiminnalliseen. Jos porukka on levotonta ja väsynyttä, ei tehdä mitään pikkutarkkuutta vaativaa.”
Luokassa 25 asuu TUVA ja sen 22 opiskelijaa. Kaisa on yhteisöpedagogi, ensimmäinen laatuaan Linnasmäen opistolla, ja hän on täällä vain TUVAa varten.
Lippistä, huppua, huivia ja Kaisan lätsä
TUVAn maanantai alkaa Aleksi Elovaaran biologian tunnilla.
”Aika moni on myöhässä. Pitäiskö mein hetki oottaa? Onks sulla Aleksi kuin kiire?” Kaisa kysyy.
Aleksille sopii odottaa vähän.
Linnasmäen opiston TUVA on pitkälti kuin entinen kymppiluokka; opiskelijat haluavat korottaa peruskoulun arvosanoja, jotta voisivat jatkaa opintoja. Oppimaan oppimisen lisäksi opiston TUVA on erikoistunut hyvinvointiin sekä tieto- ja viestintäteknologiaan. Hyvinvointia haetaan esimerkiksi sillä, että jokaiselle löydettäisiin vuoden aikana oma tapa liikkua. TVT-taitoja taas kehitetään esimerkiksi digitaalisten oppimisympäristöjen avulla.
Luokassa 25 ei ole tietoakaan levottomasta maanantaiaamusta. Sen sijaan on hyvinkin rauhallista. Nuoret viittaavat, eikä kyse ole vieraskoreudesta.
”Tuokaa puhelimet parkkiin”, sanoo Kaisa.
”Miten teillä menee? Tehdään peukkutesti: N-Y-T, NYT, mikä fiiilis?”
Peukut osoittavat ylös ja alas.
”Toiminnallista vai keskustelua?”
Enemmistö haluaa toiminnallista, ja niin mennään liikuntasaliin. TUVAlaiset tervehtivät toisiaan käsiläpyillä. Päässä on lippistä, huppua ja huivia. Kaisan lätsä sopii hyvin porukkaan.
Lännen nopeimmassa yksi menee ringin keskelle ja osoittaa jotakin. Osoitetun vieressä seisovien pitää sanoa mahdollisimman nopeasti toisen nimi. Se, joka sanoo hitaammin, menee vuorostaan keskelle.
”Herätellään teitä vähän”, sanoo Kaisa.
”Puhua ei saa, kuunnelkaa ryhmää”
Liikuntasalissa tehdään vielä ryhmänkuuntelutehtävä. Ryhmä lähtee kävelemään yhtä aikaa ja pysähtyy yhtä aikaa. Ensin hitaasti, sitten nopeammin.
”Puhua ei saa, kuunnelkaa ryhmää”, Kaisa ohjeistaa.
Tunnelma ei ole varsinaisesti reipas, mutta kaikki tekevät kiltisti. Kukaan ei puhu kertaakaan Kaisan päälle, ja kyseessä on sentään nuorisoryhmä. Kuuluu vain sukkien suihkintaa puulattiaa vasten.
”Oliko outoa, oliko vaikeaa? Osaatteko sanoa, miksi me tehtiin tällainen tehtävä? Ideana on, että kun työskentelette luokassa, pystytte samalla lailla aistimaan luokan ilmapiiriä.”
Vartti myöhemmin palataan biologian tunnille.
”Pyydän aina välillä opettajilta, että saisin pitää toiminnallisen tuokion. Nämä voivat auttaa toimimaan mahdollisissa konfliktitilanteissakin rakentavasti. Ja näiden avulla ryhmässä on ylipäätään mukavampi olla.”
”Välillä kyllä täytyy muistuttaa opiskelijoita, että en mie rakkaat oo täällä sen takia, että te pääsette pois tunneilta”, Kaisa nauraa.
”Toivottavasti hanke saa jatkoa”
TUVA-luokan yhteisöpedagogi on uusi kokeilu. Kaisa tekee 30-prosenttista työaikaa Opetus- ja kulttuuriministeriön hankerahalla. Hankeraha on tarkoitettu yhteisöllisen opiskeluhuollon vahvistamiseen. Raha on täksi lukuvuodeksi, mutta Kaisa toivoo kovasti, että jatkoa seuraisi.
Yhteisöpedagogi pyrkii olemaan opistolla maanantaina ja tiistaina. Lukuvuoden alussa hän teki tunteja enemmän, koska ”ryhmäyttäminen tehdään vain kerran”.
Työhön kuuluu oppitunneilla mukana olemista, ryhmän vuorovaikutustaitojen vahvistamista ja yksittäisten opiskelijoiden tukemista.
”TUVAn opetussuunnitelmassa on vuorovaikutustaidot, ryhmätyötaidot ja sosiaaliset taidot. Niistä minä otan koppia. Opettajilla on jo oppiaineiden sisällöissä hirvittävä työmäärä, vaikka toki hekin näitä toteuttavat.”
Kaisa toivoo, että TUVAn opettajat laittavat viestiä, jos vaikkapa opiskelijat tekevät pienryhmätehtäviä eri puolilla koulua. Hän voi tulla mukaan toiseksi aikuiseksi ja apukädeksi.
Kaisa ja TUVA-ryhmän ryhmänvastaava Tane Nguyen suunnittelivat heti alkuun yhdessä, miten toimitaan. Kaisa sai pitkälti vapaat kädet.
Se, että ryhmä toimii näin hyvin, johtuu Kaisan mielestä kolmen kombosta: ryhmänvastaava, yhteisöpedagogi sekä “nämä nuoret tyypit”.
“Tai oikeastaan se johtuu koko työyhteisöstä. Aina saa apua ja tukea.”
Ryhmänvastaava ja yhteisöpedagogi täydentävät toisiaan
Ryhmänvastaava, erityisopettaja Tane Nguyen pitää yhteisöpedagogin roolia TUVAssa erittäin tärkeänä. Se selkeyttää työnkuvaa.
“Opiskelijoiden tuen tarpeet kasvavat koko ajan, onko se sitten koronan jälkiseurausta vai mitä. Opettaja ei voi tehdä kaikkea, tai opettaminen kärsii.”
Tane sanoo, että Kaisan kanssa he täydentävät toisiaan.
“Henkilökemia ja asenne ovat tärkeitä yhteisöpedagogin työssä. Kaisa pystyy kohtaamaan toisen avoimesti ja aidosti, häneen on helppo ottaa kontaktia. Työ vaatii paljon persoonaa.”
Selkeät rajat ja aito välittäminen, sillä he molemmat ryhmää ohjaavat.
”Kaisa ei saa sellaista oloa, että olisin erityislapsi”
”On kiva tyyppi”, joku sanoo hiljaa.
”Mukava tyyppi. Kun kukaan ei vastaa tunnilla, Kaisa itse viittaa ja kertoo oman mielipiteensä. Siitä on muidenkin helpompi jatkaa.”
”Kaisa inspiroi.”
TUVAlaiset eivät halua juttuun omia nimiään, mutta palautetta Kaisasta he antavat mielellään. Kaisan ammattia he eivät muista, ja onko sillä loppupeleissä merkitystäkään.
”Jos joku ei osaa tai halua tehdä jotain, Kaisa tulee viereen ja juttelee. Kysyy, onko kaikki hyvin tai mikä olo.”
”Kaisa sanoo, että jos ei jaksa, seuraavana päivänä voi jaksaa paremmin.”
”Yläkoulussa erityisopettaja ei oikein auttanut. Kaisalle on ollut helpompi kertoa, kai se johtuu Kaisan persoonasta.”
”Kiltti, ajattelee muita. Kaisa ei ole imelä aikuinen.”
”Energinen. Liikuntapäivässä kun seisottiin vaan, Kaisa tuli auttamaan, ketä voisi mennä minnekin.”
”Yleensä näistä tämmösistä tulee olo, että voi ei… Erityisopettajat tai semmoset saa fiiliksen, että sussa on joku vika, olet erityislapsi. Kaisasta ei tuu semmonen fiilis.”
”Kaisa on vähän kuin opiskelija mutta ohjaaja myös. Kaisa on sanonut, että hän ei arvioi meitä.”
”Nyt mie tulin paasaamaan”
Biologian tunnilla on tänään aiheena tieteellinen tutkimus. Myöhemmin on tarkoitus tehdä parityönä makutesti, ja nyt taustoitetaan ilmiötä ”maun aistiminen kielellä”.
Aleksi Elovaara jakaa rauhallisesti tehtäväpapereita ja kirjoja opiston uudesta kangaskassista.
”Tärkeä muistaa ilmoittaa lähteet, joita käyttää. Ja jotta tähän tulee mielenkiintoa, tehtävä painaa vähän kurssiarvosanassa.”
Kaisa istuu luokan keskellä ja viittaa.
”Saanks mie kysyä tarkentavan kysymyksen? Onks tää makuhavainto ihan arkisesta ilmiöstä?”
”Kyllä joo. Maistuuko esimerkiksi makea tai suolainen tietyssä osassa kieltä?” Aleksi antaa esimerkin.
Opiskelijat selaavat kirjoja ja täyttävät tehtäväpaperia. Maanantaiaamun unisuus tuntuu vielä luokassa. Kaisa kiertää jokaisen luona. Hän laskeutuu kyykkyyn oppilaan eteen tai viereen, puhuu hiljaisella äänellä ja hymyilee paljon.
”Oletko syönyt aamupalaa? Jaahas, tää onkin hyvä kysymys, kun kukaan ei ole syönyt aamupalaa… No, söitkö viikonloppuna jotain? Lämmintä ruokaa? Sipsejä? Jäätelöä? Missä kielen osassa ja miltä se tuntui?” hän antaa esimerkkejä arkisista makuhavainnoista.
”Saitko nukuttua? Et. Ja nyt mie tulin vielä paasaamaan tähän.”
”Voit kirjoittaa siihen, että söit riisiä ja se oli suolaista, mutta et havainnut sitä missään tietyssä kielen osassa.”
Joku löytää Aleksin antamasta kirjasta kielen makualueet.
Välillä Irlantiin esiintymään
Kaisa on koulutukseltaan yhteisöpedagogi ja teatteri-ilmaisun ohjaaja. Hän tekee viittä kuutta eri työtä. Linnasmäen opiston pestin lisäksi Kaisa on freelance-teatteritaiteilija.
Hän on parhaillaan Turun Taideakatemian nousevien taiteilijoiden uran tukemiseen tarkoitetussa hankkeessa, pitää kehitysvammaisten teatterikerhoa ja esiintyy kahdessa näytelmässä.
Monologinäytelmän 3KYMPPINEN Kaisa on kirjoittanut ja tuottanut yhdessä teatteri-ilmaisun ohjaaja Anni Suvannon kanssa. Se kertoo kolmekymppisestä Kaisasta.
About Womankind taas on Kaisan yksin kirjoittama ja esittämä sooloteos, joka käsittelee naiseutta, naisen oikeuksia ja asemaa eri yhteisöissä. Se pohjautuu naisten tarinoihin eri puolilta maailmaa. About Womankindia Kaisa on esittänyt Suomen lisäksi festivaaleilla Romaniassa ja Irlannissa.
”Kuvailisin, että työni on soveltavaa taidetta, jossa on myös sosiaalityön aspektia. Ohjaan, opetan ja esiinnyn.”
Kaisa sanoo, että opistolla olisi kyllä tarvetta 100-prosenttiselle yhteisöpedagogille, mutta hän haluaa silti pitää muutkin työnsä. Siitä huolimatta, että freelancerina on välillä stressaavaa.
Teatterimaailmasta yhteisöpedagogi tuo erityisesti improvisaation keinoja TUVAlle.
”Hoen aina, että moka on lahja. Sanon nuorille, että elämän aikana tulee virheitä ja niistä oppii. Mikään asia ei ole sellainen, ettei sitä voisi lähteä selvittämään. Minulle saa aina tulla kertomaan, että nyt meni reisille. Haluan omalla esimerkilläni näyttää, että teen virheitä, eikä se haittaa.”
”Kato nuori, kuinka hieno olet”
Kaisa puhuu TUVAlaisista älyttömän kauniisti. Hän puhuu herkästä iästä, jolloin häpeän tunne on valtaisa; pelkkä olemassaolo voi hävettää. Ryhmässä on paljon myös oppimisen ja tarkkaavaisuuden pulmia.
”Kerron, että munkin on vaikea keskittyä. Että ootko löytänyt oman keinon.”
Kaisalle nuori saa olla sellainen kuin on.
”Monta kertaa on tullut opettajainhuoneessa ihan itku silmään, kun nuoret on niin mahtavia. Joskus joku tulee kertomaan tauolla jonkun pienen henkilökohtaisen asian vapaaehtoisesti. Tekisi mieli halata ja sanoa, että kato, kuinka hieno olet.”
Kaisa arvelee, että kyllä nuoret tulevat myös vielä vetelemään naruista.
”Ja niin heidän pitääkin, he ovat nuoria. En ajattele sitä uhkana. Tällaista se on, kun tekee tätä työtä. Ja kyllä minä joskus istun luokan edessä ja näytän eleillä, että suu kiinni ja katse eteenpäin.”
Ja sitten vielä muutama nuorison kommentti:
”Kaisa ei oo tyly, kun se komentaa. Siitä ei tuu paha mieli.”
”Kaisa pitää huolta mein mielenterveydestä. Se tulee korttien kans, joissa on kuvia. Että miltä meistä tuntuu tänään tai miltä TUVA on tuntunut.”
”Ihmisenä kiva. Tuntuu kaverilta, joka on tukena. Kaisa ei tunnu opettajalta tai aikuiselta.”
Kaisa odottaa luokan 25 ovella kommenttien antajia.
”Mitä puhuitte musta? Kukaan ei pääse luokkaan, ennen kuin tunnustaa.”
Teksti: Tiina Hämäläinen
Kuvat: Janne Peltonen, Kaisan kotiarkisto
