Lääkis-linjalaiset kiittävät opetuksen laatua, opiskelukavereiden tukea ja sitä, että joku aikatauluttaa arjen. Mutta millaista Lääkiksen tunneilla oikein on? Mennääs katsomaan.
Hetkinen, näenkö Tetriksen? Ja vielä useammalla ruudulla. 80-luvun tietokonepeliä pelataan näköjään edelleen.
On syksyinen tiistaiaamu Linnasmäen opiston luokassa 27. LÄÄKIS2-ryhmän opiskelijat odottavat kemian tuntia rauhallisesti höpötellen, jokainen läppäri edessään. Yksi energiajuoma suihkahtaa tölkistä lattialle, mutta sekin siivotaan ilman suurta draamaa.
”Huomenta!” kemian ja biologian opettaja Ilari Niemi tervehtii ryhmää.
Ryhmä vastaa varsin vaisusti.
”Huomenta!” kajauttaa Ilari uudelleen ja saa reippaan vastauksen.
Sen jälkeen painetaan suoraan asiaan.
Jokaiseen boksiin menee kaksi elektronia
”Kemia on sitten tosi tylsää. Tai ainahan meillä on tylsää”, Ilari varoitti etukäteen tunnille tulevaa tarkkailijaa.
Tylsää ei ole, mutta mitään en tajua. Ihan kuin olisi kaukomailla, jossa kaikki muut puhuvat vierasta kieltä. He kaikki ymmärtävät toisiaan, mutta itse tunnistaa vain sanat atomi, elektroni ja alkuaine, eikä niistäkään muista, mitä ne tarkoittavat.
”Sivukvanttiluku, magneettikvanttiluku. Jokaiseen boksiin menee kaksi elektronia.”
”4S on matalammalla energiatasolla kuin 3D.”
”Kumpi on isompi: natriumatomi vai natriumioni?”
”Opetelkaa neljä kvanttilukua ja käyttämään tätä jaksollista järjestelmää.”
Jahas, se Tetris ei ollutkaan Tetris vaan joku jaksollinen järjestelmä, joka kannattaa opetella lääketieteellisen pääsykoetta varten. Ilari antaa muutenkin pitkin matkaa vinkkejä pääsykokeeseen.
”Nää kannattaa opetella tosi, tosi tarkkaan.”
”Jos teille tulee pääsykokeeseen tämmönen kysymys, niin ite vastaisin näin.”
”Tän yhteenvetokuvan kun sisäistää, osaa aika hyvin koko roskan.”
Ilari on opetuksessaan tosi läsnä ja tosi energinen säätämättä mitään turhaa. Hän vastaa tikkana jokaiseen kysymykseen. Ja Lääkis-linjan opiskelijat todella kysyvät. Viittaavat ja kysyvät. Ja he selvästi ymmärtävät, mitä opettaja vastaa.
”Hyvä kun kysyt, antaa tulla vaan!” kannustaa Ilari joka väliin.
Tavoitteena saada sähköpostia yliopistosta
Lähes kaikki LÄÄKIS2-ryhmän opiskelijat ovat jo olleet vähintään kerran lääketieteellisen pääsykokeissa, mutta vielä ei ole tärpännyt. Siksi he ovat täällä, jotkut jo toista kertaa.
Tauon pikagallupissa eniten kiitosta saavat opetuksen laatu, aikataulutettu arki ja vertaistuki samanhenkisten opiskelukavereiden kesken.
Onni Värri on hakenut lääkikseen jo useamman kerran.
”Mietin, jaksanko enää lukea yksinäni. Täällä on saanut kavereita, joiden kanssa pystyy opiskelemaan yhdessä koulun jälkeenkin. Ei tarvi yksin kirjastossa nököttää.”
Ilmari Harmovaara tykkää siitä, että nyt opiskelu ei sekoitu kotiarkeen.
”Pysyy virkeänä, kun ei ole koko ajan samassa tilassa.”
Valtteri Suvanto ja Alex Yli-Salomäki kiittelevät myös Lääkis-linjan vaatimustasoa ja harjoituskokeita.
”Meillä on vuodessa yli neljäkymmentä koetta. Saa kokemusta paineensietämisestä. Opettajat on hyvin selkeitä, ja jos he eivät jotain tiedä, he selvittävät.”
Hyväksilukuja yliopiston lääketieteen opinnoista opiston Lääkis-linjalta ei saa.
”Ei tässä muuta haeta kuin sitä, että saa sen sähköpostin yliopistosta”, tiivistää Valtteri.
Linjalla opettavat lähinnä Ilari sekä matematiikan ja fysiikan opettaja Olli Viitanen, joka on jutuntekohetkellä isyyslomalla. Kaikki opiskelijat kehuvat vuolaasti molempia.
Yksi vapaapäivä on lääkärin määräys
Seuraavaksi on biologian tunti. Olisiko ohjelmassa nyt kehonosia tai kenties sairauksia?
No ei ole. On muun muassa ATP:n nettotuotantoa: NADH > 2,5 ATP.
Ilari höystää vaikeita asioita pienillä kevennyksillä, kuitenkin niin että ne liittyvät aina asiaan.
”Onni vetäsee satasen telineestä, niin mitä siinä tapahtuu?”
”Ihminen voittaa pitkällä matkalla hevosen mennen tullen.”
Ja oma suosikkini: ”Ootteko nähneet linnun pissaavan oksalta? Linnunkakassa se valkoinen on pissaa ja musta kakkaa.”
Tämä jälkimmäinen esimerkki taisi liittyä kataboliaan ja siihen, miten typpijäte poistetaan elimistöstä. Tai jotain.
Ilari sanoo tauolla suoraan, että lukuvuosi Lääkis-linjalla on rankka.
”Se on kovaa työtä, ja on oltava valmis tekemään töitä myös kotona pari tuntia päivässä. Läksyjä tulee joka päivä.”
Melkein joka viikko on koe, ja moni tekee harjoituksen vuoksi myös uusintakokeen. Näin kokeista tulee rutiinia, jotta pääsykoekin olisi vain yksi koe muiden joukossa.
”Ongelma täällä on pikemminkin se, että tehdään liikaa ja sitten hajoillaan keväällä. Lääkärin määräys on, että yksi vapaapäivä viikossa, jolloin tehdään jotain kivaa. Ja tauoilla ulos.”
Lääkis-opiskelijat ovatkin innostuneet tauoilla pingiksestä opiston pihalla ja kävelystä pikkumetsikön ympäri.
”Ja kyllä he onneksi käyvät porukalla myös juhlimassa. Nytkin tuli viikonloppuna valokuva, kun olivat menossa baariin. Meillä on tosi hyvät porukat taas tänä vuonna, se antaa voimaa opiskeluun”, Ilari sanoo.
Miksi kameli voi olla viikon juomatta?
Lääkis-ryhmiä on kaksi: LÄÄKIS1 ja LÄÄKIS2. Yhteensä opiskelijoita on noin viisikymmentä, selvä enemmistö naisia.
Seuraavalla tauolla lausuntonsa antavat Anni, Oona, Alma ja Loviisa.
”Täällä bilsan kursseilla mennään syvemmälle kuin lukiossa. Oppii ymmärtämään aiemmin opittuja asioita.”
Myös heidän mielestään Lääkis-linja on parempi vaihtoehto kuin se, että opiskelisi vain itsenäisesti. Kokemusta on.
”Täällä näkee, kuulee, opettaja selittää. Opettajat on tosi lahjakkaita ja oikeasti kiinnostuneita.”
”Opiskelu opistolla luo hyvän rutiinin, kaikki on aikataulutettu. Oman arjen voi rakentaa sen ympärille.”
”Mutta päivät on pitkiä. Kun opiskelee täällä, asioita pitää priorisoida. Ei voi esimerkiksi tehdä kahdeksan tunnin työpäiviä.”
”Lääkis-bileet oli tosi kiva juttu. Tutustui oikeasti uusiin ihmisiin.”
Anastasia Solovyeva opiskelee Lääkis-linjalla jo toista kertaa. Ensimmäisen vuoden jälkeen hän ei vielä päässyt yliopistoon, mutta hänen pisteensä nousivat mahtavat kuusikymmentä pistettä edellisestä hakukerrasta.
”Ihan tosi moni on päässyt, kun on opiskellut täällä kaksi kertaa”, hän tietää.
Biologian tunti jatkuu. Aiheena on soluhengitys.
”Kun kameli hönkäsee tohon ikkunaan, siihen ei jää mitään jälkeä”, Ilari havainnollistaa reippaaseen tyyliinsä.
Mutta miksi kameli voi olla viikon juomatta aavikolla?
Hae Lääkis-linjalle; eiköhän Ilari kerro sen ensi vuonnakin.
Teksti ja kuvat: Tiina Hämäläinen
