Niina Laitonen, Pirkko Mäkelä-Haapalinna, Sampsa Sarparanta, Eeva-Kaisa Rossi, Pauliina Turakka Purhonen: Naisen paikka. Taidenäyttely Linnasmäen galleriassa 25.9.–20.11.2022.

Kuka määrittää naisen paikan? Kuuluisiko naisen paikka olla juuri siellä, missä hän itse haluaa olla?
Näyttelyssä naisen paikkaa pohtii viisi aikamme taiteilijaa, kukin oman elämänkokemuksensa kautta.

Niina Laitonen

Niina Laitonen asuu ja työskentelee Forssassa. Hän piirtää ja maalaa erilaisin vesiliukoisin tekniikoin paperi- ja vanerialustoille luonto- ja henkilöteemoja käyttäen. Toiminut kuvataiteilijana valmistumisensa jälkeen vuodesta 2003 sekä erilaisissa kuvataiteen opetus-, yhdistys- ja luottamustoimissa. Laitosen teoksia on ollut esillä lukuisissa yhteis- ja yksityisnäyttelyissä Suomessa ja ulkomailla.

Yhdistelen teoksissani mieleeni irrallisiksi jääneitä luonnosta ja ihmisyydestä kertovia lauseita, sanontoja, tapoja, uskomuksia ja tutkimuksia. Sekoittelen näitä aiheita potrettimaisiin ihmiskuvauksiin toisinaan intuitiivisesti, joskus tarkoituksella liittyen kuvattavaan henkilöön. Haluan leikitellä vapaasti ideoilla, väreillä sekä aiheilla ja samalla kertoa mieltäni kutittelevista asioista.

Pirkko Mäkelä-Haapalinna

Olen toiminut kokoaikaisena kuvataiteilijana 1980-luvulta lähtien. Ensin keramiikkataiteilijana ja 2000-luvun alkupuolelta lähtien kuvataiteilijana. Viimeiset noin 10 vuotta työskentelin Kemijärvellä Lapin taiteilijaseuran jäsenenä. Nyt vuoden 2020 lopulta lähtien asun ja työskentelen Turussa. Olen Turun taiteilijaseuran sekä Taidemaalariliiton jäsen. Lisäksi olen Pastel Society of American täysjäsen ja saanut Master Pastellist -statuksen.

Etsin taiteessani sisäisen maailman ja aistein havainnoitavan maailman yhteistä kosketuspintaa. Pyrin tuomaan ilmeiseksi arkitodellisuuden syvemmän olemuksen ja merkityksellisyyden. Muistot, voimaannuttavat kokemukset sekä asiat, joihin ihmisillä on yli sanojen menevä suhde, innoittavat työskentelyäni. Tutkin identiteetin ydintä miljöön ja elinympäristön avainkokemusten kautta. Tartun tekemisen prosessiin myös silloin, kun jokin asia saa metaforan lailla uuden merkityksen ja mittakaavan.

Sampsa Sarparanta

Sampsa Sarparanta on pitänyt yli 20-vuotisen taiteilija-uransa aikana kymmeniä yksityisnäyttelyitä ja osallistunut useisiin yhteisnäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla. Hänen töitään on muun mm. Kiasman, Turun kaupungin ja Salon taidemuseon kokoelmissa.

Sarparanta on opiskellut Kuvataideakatemiassa. Hän asuu ja työskentelee Perniössä.

Sarparanta tunnetaan yhteiskunnallisesta realismistaan. Aiheisiin ovat kuuluneet niin Sudanin nälkää näkevät kuin Turun makeistehtaan irtisanotut työntekijät, mutta yhtälailla henkilökuvat ja arkiset välähdykset taiteilijan lähipiiristä. Helsingin Sanomat kutsuikin Sarparantaa loistavaksi arjen ihanan kauheuden kuvaajaksi (tammikuu 2011).

Sarparanta on tunnettu myös 20 vuoden urasta No Shame punk-yhtyeen laulaja-lauluntekijänä, sekä nyt uudesta SARPARANTA-yhtyeestään.

Eeva-Kaisa Rossi

”Olen vaajakoskelainen pappi ja kuvantekijä. Opiskelin kuvataideopettajaksi, mutta teologia vei mennessään ennen kuin valmistuin. Taide ja uskonto ovat minulle samankaltaisia tapoja katsella maailmaa. Teen pääasiassa muotokuvia, ihmisen kasvot ovat loputtoman kiehtovat.”

Pauliina Turakka Purhonen

Ompelen veistoksia ja seinävaatteita tilkuista ja kankaista.

Usein kierrätän kuvia; muiden teoksia, tai muistikuvia, jotka tuntuvat kutsuvan painiin. Vaikka lähtökohta olisi toisen kuva tai vähemmän miellyttävä muisto, innostun. Leikkelen värejä ja nautin kirjavuudesta.

Muistan ajatelleeni että työ muuttaisi jotakin, ehkä minua, tai maailmaa, että se vähintäänkin selkeyttäisi suhdetta välillämme. En ole siitä enää kovin varma. Nyt lähinnä katselen kokonaisuutta joka kirkkaana hetkenä välähdyksenomaisesti ympärilleni hahmottuu. Rinnastan tämän päivän toilailuja ja tapahtumia (jo melkein) myyttisessä menneisyydessä.