Henri Hiltunen (Lääkis 223) tulee haastatteluun suoraan harjoituspääsykokeesta. Kädenpuristus on lämmin ja luja mutta ei liian. Kuin lääkärillä ainakin.
”Nyt oli vuorossa vuoden -22 pääsykoe. Meillä on näitä aina maanantaisin, oikeita pääsykokeita. Yhdeksän koetta on tehty, näitä on ollut tammikuun lopusta alkaen”, Henri kertoo.
Kokeeseen menee viisi tuntia niin kuin oikeaankin pääsykokeeseen.
”Se on edessä kuukauden päästä.”
Henri on hakenut lääketieteelliseen aikaisemminkin. Ensimmäisellä kerralla hän meni oikeastaan vain katsomaan, millainen se koe oikein on, sen jälkeen hän on valmistautunut kunnolla. Toissa vuonna hän pyrki ja pääsi Joensuun yliopistoon opiskelemaan kemiaa, mikä auttoi tosi paljon. Ei kuitenkaan sisään asti.
Viime vuonna hän päätti keskittyä vain lukemiseen. Hän haki hammaslääketieteelliseen ja jäi vain kymmenen pisteen päähän.
”Kaverin tyttöystävä opiskeli täällä hammaslääkäriksi ja kehui hyväksi kouluksi, niin päätin sitten yrittää.”
Linnasmäen opistoon hän törmäsi verkossa hakiessaan valmennuskursseja. Hetkeäkään hän ei ole katunut valintaansa.
”Vertaistuki on täällä iso juttu. Meillä on tosi hyvä porukka, olen saanut paljon uusia kavereita. Se auttaa jaksamaan, kun ei itse tarvitse päättää mitä lukea, miksi ja milloin. Kun vain pysyy Ollin ja Ilarin asettamissa aikatauluissa niin hyvin menee”, Henri kehuu.
Nuorempana Henri pelasi lätkää ja ajatteli että jos hänestä ei tule jääkiekkoilijaa niin lääkäri sitten. Hammaslääketiede kiinnosti siksi että siinä on vain yksi osa-alue, johon pitää keskittyä. Kun lääkäreillä pitää olla hallussa koko keho niin hammaslääkäri saa keskittyä vain päähän.
”Opiskeluaika ja erikoistumisjakso ovat vähän lyhyemmät kuin muilla lääkäreillä ja pääsee itse käsin tekemään. Siitä tykkään”, Henri tuumii.
”Hyvä palkka houkuttelee tietysti myös. Mutta tärkeintä on se, että on onnellinen siinä mitä tekee.”
Henri on kotoisin Tuusulasta ja ykkösvaihtoehtona mielessä on pääkaupunkiseutu koska perhe on siellä. Mutta Turku tulee hyvänä kakkosena.
”Ehdottomasti kannattaa hakea tänne, jos lääkikseen pyrkii. Täällä tehdään oikeita asioita ja täällä kehittyy paljon. Kun vertaa hintoja kaupallisten firmojen valmennuskursseihin niin täällä hinta/laatusuhde on hyvä. En ole katunut hetkeäkään”, Henri tiivistää tuntonsa.
”Tuntuu kutsumusalalta”
Pinja Lamminen (Lääkis 123) on halunnut lääkäriksi ala-asteikäisestä saakka. Häntä on aina kiinnostanut anatomia, solun toiminta ja halu auttaa ihmisiä.
”Kun Turkuun tuli Heurekan näyttely ihmisen anatomiasta – siellä oli siis oikeita kuivattuja ruumiita. muun muassa poikkileikkaus odottavasta äidistä ja muuta mikä jonkun mielestä on varmaan ällöttävää mutta minusta kiinnostavaa – olisin todella halunnut mennä katsomaan mutta en päässyt kun olin vain 13-vuotias”, Pinja muistelee.
”Tuntuu kutsumusalalta”, Pinja toteaa.
Henrin tavoin Pinja on ollut opetukseen tyytyväinen.
”Linnasmäen opistossa on parhaat opettajat mitä mulla on koskaan ollut. Täällä annetaan kaikki eväät. Aina kun tulee kysymyksiä, on saanut apua.”
Myös Pinja on pyrkinyt lääketieteelliseen pari kertaa aikaisemminkin, mutta ensimmäisellä kerralla hänkin kävi oikeastaan vain katsomassa, millainen pääsykoe oikein on. Hän laskee tämän kevään vasta toiseksi todelliseksi yritykseksi.
”Viime vuonnakin olin Lääkiksellä mutta se meni vähän pieleen, kun kävin koko ajan töissä. En ehtinyt opiskella kotona yhtään.”
Pitkiä päiviä Pinja painaakin. Koululla menee kuudesta seitsemään tuntia päivässä, ja sen päälle hän opiskelee vielä kotona viitisen tuntia päivässä.
”Voi kuulostaa rankalta, mutta olen koko ajan sanonut itselleni, että se on vain tämä yksi vuosi. En halua pääsykokeen jälkeen miettiä, että olisinko voinut tehdä enemmän.”
Teksti: Mika Lamminpää
Kuvat: Janne Peltonen ja Mika Lamminpää
