Mitä kuuluu, opiston entinen opiskelija Mazen Hilal?
Opistossa opiskelee vuosittain noin 750 opiskelijaa. Aina välillä opettajat ja muu henkilökunta miettivät, mitäköhän kenellekin kuuluu sen jälkeen, kun he ovat opistolta lähteneet.
Yksi entisistä opiskelijoista on syyrialainen Mazen Hilal. Mazen tuli opistolle aikanaan suomen kielen alkeiskurssille. Joku tietää, että hän työskentelisi nykyään hammaslääkärinä Raumalla. Ei kun luuri käteen ja soitto Mazenille.
Mitä kuuluu, Mazen?
Kiitos, hyvää. Paremmin ei voisi olla. Elämäni on nyt Raumalla. Olen hammaslääkärinä terveyskeskuksessa. Sain vakipaikan kolme vuotta sitten.
Lapsia ei ole vielä, mutta kesällä menen naimisiin ukrainalaisen naisen kanssa. Pitää mennä naimisiin, niin hän voi muuttaa luokseni perhesiteen perusteella. Minä olen Suomen kansalainen.
Kun on stressiä, pelaan sulkapalloa. Silloin unohdan kaiken. Äitini pakotti minut lapsena pelaamaan, mutta enää en voi lopettaa. Tykkään lajista niin paljon. Siinä ei voi syyttää kuin itseään, jos menee huonosti.
Miten päädyit Suomeen?
Tulin Suomeen Syyriasta yksin 25-vuotiaana, sotaa pakoon. Se oli maaliskuu 2014. Siskoni oli asunut jo vuoden Turussa. Hänellä on suomalainen mies, ja he sanoivat, että tule Suomeen. Äitini ja toinen siskoni muuttivat Ukrainaan vuonna 2011, mutta en halunnut sinne. Mietin, missä Euroopassa voisin työskennellä hammaslääkärinä.
On parempi, että perhe on yhdessä. Että kaikki eivät asu eri maissa.
Mitä muistat opiskeluajoista Turun kristillisessä opistossa?
Olen erittäin tyytyväinen opintoihini siellä. Aloitin nollasta elokuussa 2014, mutta opin nopeasti, niin minut siirrettiin aika pian seuraavaan ryhmään. Edistyneemmässä ryhmässä oli hauskaa, koska kaikki osasivat jo puhua suomea ja meitä oli eri maista.
Muistan opettajista nimeltä Evan, Johannan, Petran, Millan… Anu opetti sanomaan o ja ö. Opettajat olivat pikemminkin ystäviä. Syyriassa opettajat ovat yläpuolella; pitää miettiä, mitä heille voi sanoa.
Joskus mentiin opistolta elokuviin ja kahvilaan. Eva vei koko ryhmämme kotikaupunkiinsa Hankoon ja näytti, missä oli lapsena asunut. Muistan myös itsenäisyyspäiväjuhlan ja Lucia-kulkueen.
Olin opistossa lopulta vain vuoden. Opin siinä ajassa kielen niin, että pärjäsin. Se johtuu myös siitä, että kävin joka päivä lähellä kotiani asuvan suomalaispariskunnan luona. He olivat jo eläkkeellä, ja heillä oli paljon aikaa jutella. Vein heille kaikki paperini Kelasta, maistraatista… Aina hekään eivät ymmärtäneet. Teimme pariskunnan kanssa paljon retkiä, muun muassa Turun saaristoon.
Luin myös joka päivä Turun Sanomat ja opin sieltä uusia sanoja.
Miten päädyit hammaslääkäriksi Raumalle?
Työskentelin hammaslääkärinä jo Syyriassa. Vuonna 2016 pääsin Turun yliopiston kuuden kuukauden kurssille, jossa koulutetaan EU:n ulkopuolelta tulleita hammaslääkäreitä. Meillä oli luentoja suomalaisopiskelijoiden kanssa, omat tentit ja käytännön harjoituksia tekopään kanssa. Sain sieltä todistuksen, minkä jälkeen Valvira antoi luvan toimia hammaslääkärinä Suomessa. Olin ollut jo aiemmin Raumalla työhaastattelussa, ja he sanoivat, että voit tulla töihin heti, kun saat luvat.
Aluksi oli stressiä, että saanko selvää, mistä potilas puhuu. Itse työhän on samanlaista kaikkialla, paikkausta ja juurihoitoa.
Mitä terveisiä haluaisit lähettää heille, jotka ovat juuri tulleet Suomeen?
Kielen oppiminen on tärkeintä. Anna sille paljon aikaa alussa, vaikka on vaikeaa. Ilman kieltä et pääse mihinkään, pelkällä englannilla ei pärjää. Moni lähtee lopulta maasta, jos ei opettele suomea.
Ole suomalaisten kanssa. Älä mieti, miksi joku suomalainen ei puhu. Se on Suomessa normaalia, ihmiset ovat erilaisia.
Nuoret suomalaiset tykkäävät puhua englantia. He eivät jaksa odottaa, kun maahanmuuttaja puhuu hitaasti suomea. Eläkeläisillä on enemmän kärsivällisyyttä.
Tykkään siitä, että suomen kielessä on logiikka. Paljon sääntöjä, mut jos sä tiedät, miten ne menee, kieli on helppoa. Esimerkiksi k-kk: paikka, paikassa. Suomen kieli on eri kuin englanti, jossa pitää vain muistaa ulkoa.
Mitä suomalaiset voisivat oppia syyrialaisilta?
Suomalaiset voisivat olla vähän aktiivisempia, se olisi mukavaa. Joskus töissä voi mennä kahvihuoneessa puoli tuntia niin, että kukaan ei sano mitään. Koska siskon mies on suomalainen, tiedän, että suomalaiset eivät ole epäkohteliaita, vaikka eivät puhu. He eivät välttämättä vain sano ensimmäisellä kerralla mitään.
Mitä syyrialaiset voisivat oppia suomalaisilta?
Jos suomalainen ei halua tehdä jotain, hän osaa sanoa ei. Suomalaisiin voi luottaa; tehdään, mitä on sovittu. Myös oma käyttäytymiseni on muuttunut täällä paljon.
Suomessa työilmapiiri on parempi. Aina kysytään, miten jaksat töissä. Että voidaanko jotain muuttaa, jotta jaksaisit paremmin. Suomessa keskustellaan, Syyriassa pomo päättää. Täällä tärkeintä ei ole hoitaa mahdollisimman paljon potilaita.
Mitä terveisiä haluat lähettää opistolaisille?
Terveisiä kaikille! Erittäin hyvä vuosi, muistan sen aina. Opistolla on hyvä ilmapiiri, ja opettajat ovat hyviä ja kivoja. Kiitos!
Kiitos itsellesi, Mazen, ja kaikkea hyvää jatkoon! Ja tsemppiä niitten hampaitten kanssa!
Teksti: Tiina Hämäläinen, kuvat: Mazen Hilalin kotialbumi
