Search

Milloinkaan ei ole liian myöhäistä

Mia Lehtonen istuu opiston takkahuoneen sohvalla tyynenä, valmiina kertomaan omasta elämästään. Hän on kokemusasiantuntija ja kouluttaja. On selvää, että tulen kuulemaan värikkään elämäntarinan. Mutta miksi alkoholistin tarinan kertominen on tärkeää?

Mia voi nykyään hyvin, mutta hän on kulkenut pitkän ja vaivalloisen tien tähän päästäkseen. Lokakuussa hän aloittaa opistolla kokemusasiantuntijakoulutuksen opettajana.

Meillä kaikilla on kokemuksia erilaisista vaikeuksista. Meillä kaikilla on elämäntarina kerrottavana. Mutta emme silti valjasta omaa elämäämme toisen tukemiseen ja auttamiseen. Kokemusasiantuntija tekee niin. Hän työstää oman tarinansa sellaiseen käyttöön, josta voi olla hyötyä toiselle, vertaiselle tai muuten asiasta kiinnostuneelle.

Mia oli aloittanut päihteiden käytön jo 11-vuotiaana ja on elämänsä aikana ehtinyt käyttää kaikkea millä saa pään – ja elämän – sekaisin. Viina on maistunut, hän on käyttänyt huumeita ja lääkkeitä.

Mia kasvoi päihdeperheessä. Sellaisessa, jossa isä ja äiti käyvät töissä, on varakkuutta, kaunis koti, purjeveneilyä ja iloisia juhlia. Kutsuilla nähtiin myös julkisuuden henkilöitä, isojen firmojen johtajia ja silmäätekeviä. Niissä juotiin paljon viinaa.

Mia Lehtonen aloittaa opistolla kokemusasiantuntijakoulutuksen opettajana.

Vanhempien tarpeet ohittivat aina lasten tarpeet. He eivät ehtineet päiväkodin tai koulun vanhempain iltoihin, huomanneet seurata lasten kotiintuloaikoja, eivätkä tienneet, missä lapset aikansa viettivät. Lupaukset olivat vanhempien niitä antaessa täysin totta, mutta lopulta ne jäivät aina vain puheiksi. Mia oppi, että vanhempiin ei voi luottaa.

Mian isä pyrki eroon alkoholista ja hakeutui vertaistukeen. Hän yritti ahkerasti pelastaa muita, mutta lapsen näkökulmasta epävarmuus ja rajattomuus jatkuivat, kun edelleen sohvalta heräsi krapulaisia ihmisiä.

Mian teinivuosiin kuuluivat alkoholi, huumeet ja kaikenlainen törttöily ja poliisin kanssa kohtaaminen.  -Näin jälkikäteen ajateltuna taisin käydä läpi turvatonta lapsuuttani ja hylkäämisen pelkoa, hän kertoo. -Olin ollut pari viikkoa Ruotsissa kieltä oppimassa ja kotiin palatessani kaikki ovet olivat turvalukossa ja vanhemmat purjehtimassa. He olivat unohtaneet minut, Mia muistelee.

Onneksi isoäiti otti tytön hoiviinsa. Myös tädiltään, äidin siskolta, hän sai tukea noina vaikeina kasvun vuosina. Isän kanssa Mialla on aina ollut hyvät välit.

Mia selvitti myöhemmin kesken jääneen peruskoulun, kävi lukion ja suoritti ammatillisia opintoja. Hän meni työelämään, hyviin työpaikkoihin, mutta alkoholi pysyi mukana. Hän löysi puolison – alkoholistin – jonka kanssa hän muutti kauniiseen tiilitaloon metsän reunaan.  Naapureita ei ollut lähellä, isolla tontilla oli tilaa suurelle vierasjoukolle. Jonkin ajan kuluttua tässäkin kodissa alkoivat juhlat, joissa juotiin aina liikaa.

Kuten pariskunnilla yleensä, oli Mialla ja hänen puolisollaankin toiveena lapsen saaminen. Kun vauvaa ei kuulunut, he aloittivat pitkät ja vaativat lapsettomuushoidot, mutta turhaan. Pettymyksiä tuli paljon ja jokainen niistä oli uusi syy juomiselle. Lapsettomuuteen ei löytynyt syytä, mutta avioliitto päättyi eroon.

Jonkin ajan kuluttua Mia löysi uuden puolison, itseään huomattavasti nuoremman, joka hänkin osoittautui alkoholistiksi. Yhteiselämä vei illanistujaisiin ja karaokebaareihin, joissa miehen upea lauluääni pääsi oikeuksiinsa. Vihdoin, 43-vuotiaana, Mia huomasi ilokseen odottavansa lasta. Raskauden aikana Mia ei käyttänyt päihteitä lainkaan, mutta heti synnytyksen jälkeen juominen jatkui.

Mia piti hyvää huolta rakkaasta, hartaasti odotetusta lapsesta. Tyttäreltä ei puuttunut mitään eikä mikään kertonut kodin ulkopuolelle, että äidillä oli vakava päihdeongelma. Toinenkin liitto päättyi eroon.

Mian ympärillä olevat ihmiset eivät koskaan huomanneet päihderiippuvuutta. Mia hoiti työnsä ja kotinsa hyvin. Hän halusi olla hyvä äiti ja vältti tekemästä vanhempiensa virheitä. Vain juominen jatkui ja muuttui koko ajan pahemmaksi.  

Mia oli ollut vuosia vastuullisissa työtehtävissä. Hän oli toiminut ison yrityksen myyntipäällikkönä ja vastannut miljoonakaupoista. Viimeiset kolme vuotta ennen raitistumistaan Mia ei ollut päiväkään ilman päihteitä.

– Kuljin lääkkeet kahdessa taskussa. Toisesta otin piristävää ja toisesta rauhoittavaa sen mukaan mitä kulloinkin tarvitsin. Varsinkin loppuvaiheessa join samalla myös alkoholia. En ollut umpihumalassa, mutta tasaisesti sumussa.

Lääkkeet hän sai lääkäriltä, kuutta erilaista: uneen, rauhoittumiseen, piristymiseen ja rentoutumiseen. Häntä ei koskaan ohjattu hoitoon, kukaan ei koskaan puuttunut päihteiden käyttöön, kukaan ei huomannut mitään ja jälkeenpäin moni on ihmetellyt, onko hän todella alkoholisti.

Kohti täydellistä elämänmuutosta

– Raitistuin 6.1.2014, hän sanoo ja katsoo suoraan minuun. Silloin hän oli kävellyt vertaistukiryhmään. Hän osallistui ryhmään vuoden ajan joka päivä ennen kuin lähti hakemaan ammattiapua sairauteensa A-klinikalta. Hän oli väsynyt teeskentelemään. Pohjimmiltaan rehellinen ihminen halusi muuttaa elämänsä ja oppia tuntemaan itsensä sellaisena kuin oikeasti on.

– Minä kävelin näin, hän sanoo ja kulkee takkahuoneessa hyvin hitaasti.  Askel on lyhyt, epävarma ja varovainen. Aivan kuin eteenpäin kulkeminen olisi hyvin pelottavaa, jopa vaarallista. – Jokainen askel sattui, hän lisää. Hänellä oli surkea kunto, iho niin arka, että kaikenlainen koskeminen teki kipeää. Hän pystyi käyttämään vain hyvin pehmeistä kankaista tehtyjä vaatteita. Hän istui neljän kuukauden ajan joka päivä suihkussa ja itki, heräili öisin, paleli ja tärisi.

– Ihme, että olin vielä hengissä siinä vaiheessa, kun lähdin hakemaan apua, hän sanoo. Kuuntelen sanaakaan sanomatta, tunnen samaan aikaan hätää ja helpotusta hänen ja lapsen puolesta.

A-klinikan työntekijän rohkaisemana hän kouluttautui ensin kokemusasiantuntijaksi ja sitten kouluttajaksi. Samalla hän hankki työkokemusta päihdetyössä sekä suoritti Mielenterveys- ja päihdetyön erikoisammattitutkinnon. Miasta tuli päihdetyön ammattilainen.

– Piti löytää jotain tekemistä joutilaisuuteen, siinä vaiheessa en ollut työelämässä. Kokemusasiantuntijuus kuulosti hyvältä, hän sanoo. Sitten tuli myös halu auttaa muita. Aikaisemmin hän oli yrittänyt pelastaa äitinsä pois alkoholismista siinä onnistumatta. Koulutuksesta hän sai enemmän välineitä kohdata vertaisiaan. Häneen syttyi palo kertoa muille, että aina on toivoa. Milloinkaan ei ole liian myöhäistä.

Kokemusasiantuntijakoulutuksen merkitys

– Kokemusasiantuntijakoulutuksessa oppii valtavasti muilta, Mia kertoo. – Suvaitsevaisuutta, avarakatseisuutta, kuuntelemista, hän jatkaa. – Oppii ymmärtämään heitä, joilla on samankaltaisia kokemuksia, mutta erilainen elämäntarina. Samalla huomaa, että kaikesta voi selvitä. On mentävä pelkoja päin, sairauden taakse ei saa piiloutua.

Koulutus sopii kaikille niille, jotka haluavat käydä läpi omaa tarinaansa ja jakaa sitä muille. Kaikille, jotka haluavat toipua ja edistää muiden toipumista. Kaikille, jotka haluavat kehittää kokemusasiantuntijana päihdepalveluja.

Koulutus sopii myös päihde- ja mielenterveyskuntoutujien läheisille ja omaisille. Kaikilla koulutukseen tulevilla pitää olla hyvän motivaation lisäksi jokin hoito- tai tukikontakti, koulutus ei yksin toimi kuntouttajana.

Koulutukseen sisältyy mahdollisuus suorittaa Kasvatus- ja ohjausalan ammattitutkinnon tutkinnonosa: Kokemusasiantuntijana ja vertaisohjaajana toimiminen. Sen suorittamiseen kuuluu tutkinnon perusteiden mukaisen osaamisen osoittaminen näytössä.

– Todistus tarvitaan, jos tätä työtä haluaa tehdä, Mia sanoo painokkaasti. Tutkinnon osan suorittaminen on tärkeää ja myöhemmin sen voi liittää seuraaviin ammatillisiin opintoihin.

Kokemusasiantuntijat voivat toimia esimerkiksi ammattilaisten työpareina ja vertaisohjaajina. Työkeikkoja saa verkostojen kautta. Myös vapaaehtoisena toimimisella on suuri merkitys itselle ja muille raittiuden valinneille tai siihen pyrkiville. Mialle iloa ovat tuottaneet ne ihmiset, joiden kanssa hän on joskus keskustellut vertaisena, kokemusasiantuntijana tai kouluttajana ja jotka ovat edenneet omalla polullaan päihteettömään elämään.

Mia tietää mistä puhuu, hän tietää mikä merkitys on oman kokemuksen työstämisellä ja sen jakamisella. Oman tarinan käsitteleminen uudestaan ja uudestaan edistää toipumista. Omalla tarinalla alkoholisti voi antaa toivoa toisille. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta sille voi antaa uuden merkityksen.

Marjaana Talonen

KOKEMUSASIANTUNTIJAKOULUTUS SUOMESSA
· kokemusperäistä tietoa käytetään laajasti ammatillisen ja tieteellisen tiedon rinnalla
· kokemustoimijaksi tai -asiantuntijaksi voidaan kutsua ihmistä, jolla on omakohtaista kokemusta joko sairastavana, kokeneena, toipuneena, kuntoutuvana, palveluita käyttäneenä, läheisenä tai omaisena
· koulutuksen järjestäjinä toimivat järjestöt, oppilaitokset ja sairaanhoitopiirit
· koulutusten pituudet vaihtelevat 4 – 180 tuntiin
· toiminta levisi valtakunnalliseksi 2000-luvulla Mieli 2009 ohjelman myötä
· teemoina ovat yleensä mielenterveys- ja päihde, erilaiset somaattiset sairaudet, elämäntilanteeseen kytkeytyvät haasteet ja traumakokemukset
· kokemusasiantuntija voi toimia vapaaehtois- ja vertaistyössä sekä palkkaperusteisissa tehtävissä, luottamustehtävissä, antaa asiantuntijalausuntoja tai olla mukana erilaisissa edustustehtävissä
· koulutuksen saanut kokemuksen omaava voi kouluttaa ammattilaisia kohtaamaan, hoitamaan ja auttamaan asiakkaita tai hän voi toimia ammattilaisen työparina
· kokemusasiantuntija voi toimia vierailevana luennoitsijana tai opettajana alan ammattilaisia kouluttavissa oppilaitoksissa
· koulutus auttaa jäsentämään omaa kokemusta ja antaa valmiuksia toimia vertaisten ohjaajana
· minimissään kokemusasiantuntijalle maksetaan matka- ja kulukorvaukset sekä ateriat
· kokemusasiantuntijoita välittävät esimerkiksi Kokemustoimintaverkosto, hyvinvointialueiden toimijat ja järjestöt
· toiminta ei ole ristiriidassa vertaistoiminnan, vapaaehtoistyön tai yleisen järjestötyön kanssa
 
Lähde: Tanja Hirschovits-Gerz, Sinikka Sihvo, Jarno Karjalainen ja Anna Nurmela. Kokemusasiantuntijuus Suomessa. Selvitys kokemusasiantuntijakoulutuksen ja -toiminnan käytännöistä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2019.
KOKEMUSASIANTUNTIJAKOULUTUS LINNASMÄEN OPISTOLLA
 
· lokakuu 2023-maaliskuu 2024 yhteensä 80 oppituntia, lisäksi työelämässä oppimista henkilökohtaisen kehittämissuunnitelman mukaisesti
· mahdollisuus suorittaa Kokemusasiantuntijana ja vertaisohjaajan toimiminen tutkinnonosa Kasvatus- ja ohjausalan ammattitutkinnosta
· opetusta kerran viikossa keskiviikkoiltaisin
· kouluttajat: Mia Lehtonen ja Sari Siipola

Lisää artikkeleita