Search

”Mikä meidän ryhmän nimi on?”

Taiko3 on tarkoitettu heille, joille opiskelu tavallisessa suomen kielen alkeisryhmässä on osoittautunut liian haastavaksi. Toiston, ilon ja tekemisen kautta tehdään opiskelijoita, jotka pärjäävät paremmin arjessa.

Luokan ovi menee sisäpuolelta kiinni kello 9.05. Lukujärjestyksen mukaan silloin alkaa Taiko3-ryhmän suomen kielen tunti. Tunnelma on tosi rauhallinen, jopa harras, mikä ei ole ihan tavallista maahanmuuttajien aamutunneilla. Osittain tämä selittynee sillä, että paikalla on kolme opiskelijaa.

Kaiken kaikkiaan ryhmässä on tällä hetkellä seitsemän opiskelijaa, joista neljä on naisia ja kolme miehiä.

”Mikä meidän ryhmän nimi on? Keitä opiskelijoita on paikalla? Kuinka monta opiskelijaa? Minkä nimiset opiskelijat ovat pois? Ketkä opettajat opettavat Taiko3-ryhmää? Mitä kirjaimia opettajien nimissä on?” kyselee ryhmänvastaava ja kirjoittaa vastaukset tauluun erivärisillä tusseilla.

Sitten katsotaan lukujärjestystä. Mikä on viikon numero, kuinka monta päivää viikossa on, mikä päivä tänään on, entä eilen ja huomenna, mikä kuukausi nyt on.

Opiskelijat osaavat vastata kertakaikkisen hienosti, mikä ei ole sekään ihan tavallista, kun kielitaito on vielä heikko. Ryhmänvastaavalla on tähän selitys: Näitä on tankattu joka ikinen koulupäivä elokuusta alkaen.

Taiko3-ryhmä on tarkoitettu maahanmuuttajaopiskelijoille, joilla on paljon oppimisen haasteita. Oppiminen ei ole tämän vuoksi edennyt tavallisessa ryhmässä.

Haasteita voi olla esimerkiksi hahmottamisessa ja muistamisessa. Muovitaskua voi olla vaikea käyttää, kirjaimet kääntyvät, unohdetaan, miten oma nimi kirjoitetaan, saksien käyttö on hankalaa.

Kaikessa rauhassa ja tarpeeksi toistaen opitaan paremmin. Seuraavaksi kerrataan kello.

Pablo Bass (oik.) miettii, että suomen opiskelu laulamalla voisi toimia hänelle. ”En muista mitään, mitä en käytä jatkuvasti. Soitan kotona muutenkin paljon bassokitaraa ja kitaraa, joten se voisi toimia kielen oppimiseenkin”, hän juttelee englanniksi. Kellokaverina Samlee.

Samat menetelmät kuin esikoulussa

”Kuka muistaa, mikä tämän sinisen viisarin nimi on?”

”Viisariminuutti.”

Opettajalla on iso kello, opiskelijoilla pikkukellot. Myös opiskelijat ovat kukin vuorollaan opettajana; he sanovat kellonajan ja tarkistavat, että muiden kellot ovat oikein.

Kellonajat menevät uskomattoman hyvin, mikä ei todellakaan ole itsestäänselvyys maahanmuuttajien suomen kielen kursseilla. Yli ja vaille menevät nyt vain harvoin sekaisin. Kelloakin on kerrattu paljon.

Taiko3:n opetuksen ohjenuora on seuraava: paljon toistoa ja toiminnallisuutta, kaikkien aistien hyödyntämistä ja tavoitteiden karsimista.

Ryhmä on käynyt kuvasuunnistamassa kaupungilla ja katsomassa, miltä kirjasto ja kirjakauppa näyttävät.

Luokassa tehdään paljon käsin. Luokan takaseinällä on jokaisen lehdistä leikkaamat ihmiset, joihin opiskelijat ovat kirjoittaneet kehonosat. Maalauksissa taas on omien nimien kirjaimia vähän väärinpäin – onkohan se hassuttelua vai vahinko… Kaikki on iloisen värikästä.

Taiko3:lla käytetään samoja menetelmiä kuin esikoulussa. Ryhmänvastaavan mukaan niiden tuominen aikuisille, jotka eivät ole koskaan käyneet koulua, on välillä tosi haastavaa.

”Joskus me vaan nauretaan. Opiskelijoilla on hyvä huumori, vaikka he eivät saa tuotua sitä ilmi.”

Taiko3:lla on opistolla viihtyisä kotiluokka. Luokan perällä on jokaiselle omat kansiot.

Nopea siirtyminen työelämään ei ole aina järkevintä

Taiko3 on osa Opetushallituksen rahoittamaa hanketta, joka tähtää maahanmuuttajien työllistymismahdollisuuksien parantamiseen. Hankkeen alla toimii opistolla myös maahanmuuttajanaisille tarkoitettu Pikku-Mustikka -koulutus Kaarinassa sekä digi- ja perustaitokoulutus Saramäen vankilassa.

”Opiskelijat, joilta puuttuu peruskoulutus omasta maastaan, ovat opinnoissaan haastavassa tilanteessa. Jos puuttuu kirjoitustaito, yleissivistävät taidot, matemaattiset taidot, oppimaan oppimisen taidot ja arjen taidot länsimaisessa yhteiskunnassa, pelkän kielen oppiminen ei riitä. Lisäksi nämä puuttuvat taidot hidastavat kielen oppimista”, kuvailee opiston pedagoginen rehtori Juha Kaivola.

Kaivola korostaa, että liian nopea siirtyminen työelämään tai jatkokoulutukseen ei ole aina tulevaisuuden ja yhdenvertaisuuden kannalta järkevintä.

”Vaikka perustaito- ja kieliopintoihin jouduttaisiin käyttämään vuosia, ne ovat myös tärkeä kotoutumisen väline.”

Vamos-valmentaja auttaa Kela-papereiden kanssa

Taiko3:lle tulee opiskelijoita opiston toisista ryhmistä ja TE-toimiston kautta.

Suomen kielen lisäksi ryhmälle opetetaan arjen matematiikkaa, digitaitoja ja opiskelunohjausta sekä pidetään työpajoja, jotka sisältävät käsitöitä, liikuntaa ja kuvataidetta. Digitaidoissa lähdetään ihan siitä, mikä tietokone on ja mitä sillä voi tehdä. Arjen matematiikka taas voi olla esimerkiksi bussiaikataulujen lukemista.

Taiko3:lla on oma opetussuunnitelma ja ryhmänvastaavan lisäksi kolme muuta opettajaa.

Ryhmällä on myös oma Diakonissalaitokselta tuleva Vamos-valmentaja, joka pitää vastaanottoa luokan vieressä olevassa neukkarissa kerran viikossa koko päivän. Opiskelija voi mennä sinne Kela-papereitten ja muitten arkielämän ongelmiensa kanssa.

Opetuksessa käytetään paljon kuvia ja värejä, ja opiskelijat tekevät paljon käsillään.

Rennosti oikeaa suomea

Ruoka on aina kiinnostava aihe. Seuraavaksi tutkitaan ruokapyramidia. Mitäs ruokia siellä onkaan? Minkä värisiä? Millä kirjaimella sana viinirypäle alkaa? Entä loppuu? Mikä ruoka on terveellistä ja mikä epäterveellistä?

Ryhmänvastaava puhuu rennosti ja oikeaa suomea. Kun samat asiat toistuvat miljoona kertaa, ei tarvitse puhua tankeroa.

Sitten leikataan ruokakuvia ja liimataan ne joko terveellinen- tai epäterveellinen-otsikoiden alle.

Toiminnallisuudella pyritään kuntouttamaan hahmottamisen haasteita.

”Jonkun kohdalla jokin lukko saattaa aueta, mutta ei tämä mikään ihmeidentekolaitos ole. Joidenkin oppimisen tie katkeaa tähän, ja se pitää hyväksyä. Toiset pääsevät pikkuhiljaa etenemään niin sanottuun tavalliseen ryhmään.”

Mitä opiskelija sitten saa Taiko3:lta, isossa mittakaavassa?

”Itsevarmuutta, kun oppijan minäkuva kohenee. Onnistumisen kokemuksia pitää järjestää. Tavoite on, että opiskelija pärjää paremmin arjessa ja tukeutuu yhä vähemmän toisiin.”

Mutta nyt suljetaan luokan ovi ulkopuolelta ja annetaan ryhmän jatkaa positiivista pöhinäänsä.

Teksti: Tiina Hämäläinen
Kuvat: Janne Peltonen

Lisää artikkeleita