Maiju Lindbergiä kuumotti, kun hän ei osannut kunnolla kommunikointia tukevia keinoja. Työssä kehitysvammaisten asumisyksikön ohjaajana niille oli tarvetta, joten Maiju otti ja tuli opiskelemaan kahdeksi vuodeksi opistolle.
Yleensä toisen asteen tutkintoon suhtaudutaan niin, että nyt opiskellaan uusi ammatti. Mutta mitä jos siihen suhtautuisikin täydennyskoulutuksena? Et vaihtaisikaan ammattia, vaan saisit siihen vähän ekstraa. Tai todennäköisesti paljonkin.
Turkulainen Maiju Lindberg on tästä elävä esimerkki. Maiju on ammattikorkeakoulusta valmistunut sosionomi, jolla on vakituinen työpaikka kehitysvammaisten asumisyksikön ohjaajana. Maiju ei ole vaihtamassa ammattia eikä työpaikkaa. Päinvastoin, hän kertoo silmät loistaen, miten on jo hyödyntänyt koulun oppeja aikuisten kehitysvammaisten kanssa.
Maiju opiskelee kommunikaation ja viittomakielen ohjaajaksi. Ja puhuu muuten innostuessaan sen verran nopeasti, että yritetääs pysyä perässä.
Case one
Maiju ajautui kehitysvamma-alalle ihan sattumalta. AMK-opintojen jälkeen hän teki töitä lastensuojelussa, mutta päätyi pian kehitysvammaisten valmentavaan koulutukseen. Kehitysvammaiset olivat heti oma juttu. Valmentavassa koulutuksessa hän kohtasi ensimmäisen puhevammaisen ihmisen.
”Hän oli mulle case one, inspiraatio. Asiakas kommunikoi viittoen ja elekielellä. Tajusin, että hei nyt mun taidoissa on puutteita.”
Maiju lähti kokeilemaan asiakkaiden kanssa kommunikaatiota tukevia keinoja ja huomasi heti hyödyn. Siitä seurasi työn ohella lyhytkursseja ja kristillisellä opistollakin vuoden mittainen oppisopimuskoulutus. Sehän ei Maijulle vielä riittänyt.
”Halusin ymmärtää paremmin, miksi asiakas tarvitsee tietyn tavan lähestyä tai tietyn kommunikoinnin apuvälineen. ”
Niinpä hän päätyi taas opistolle, tällä kertaa tutkinto-opiskelijaksi.
Tutkinnon virallinen nimi on kasvatus- ja ohjausalan perustutkinto, kommunikaation ja viittomakielisen ohjauksen osaamisala. Opiskelu alkoi elokuussa 2022, ja tarkoitus on valmistua toukokuussa 2024.
“Ensimmäistä kertaa opinnot tuntuvat konkreettisilta. Ne loksahtelevat siihen työhön, mitä olen tehnyt.”
Asiakkaaseen numero yksi liittyy muuten hieno yksityiskohta: Maijun opiskeluryhmässä otettiin juuri käyttöön viittomanimet. Maiju halusi oman nimensä pohjautuvan viittomaan, jota hän käytti ensimmäisen puhevammaisen asiakkaansa kanssa.
“Viittomanimeni on kunnianosoitus hänelle.”
Viittomakielellä opetetaan jo ilman tulkkia
Maijun opiskeluryhmässä KOKO22 on sekä ammatinvaihtajia että ensimmäistä ammattia opiskelevia. Maiju itse siis suhtautuu tutkintoon täydennyskoulutuksena, käsittääkseen ainoana ryhmässään.
“Kerron koulussa paljon käytännön esimerkkejä mun työstä, tietysti vaitiolovelvollisuus huomioiden. Opiskelukaverit eivät tiedä, missä olen töissä.”
Opinnoista Maiju haluaa nostaa erityispedagogiikan, kielen kehityksen sekä puhetta tukevan, täydentävän ja korvaavan kommunikoinnin kurssit. Myös vierailut, esimerkiksi Kuurojen Palvelusäätiön Palvelukeskus Salmelaan ja Turun Kuurojenyhdistykseen, ovat olleet mieleen.
“Ja tietenkin ja alleviivaten viittomat! Mehän opetellaan ihan uusi kieli. On ollut positiivinen yllätys, että siinä mennään näin syvälle.”
Tulkki jätettiin pois jo muutaman kuukauden jälkeen, ja nyt opiskelijat pystyvät hyvin seuraamaan viitottua opetusta. Eniten viittomakieltä opettaa Tarja Lintukangas-Karlshøj, joka on itse kuuro. Viittomakieli on hänen äidinkielensä.
“Tarja on mielettömän hyvä opettaja, älyttömän tarkkasilmäinen. Hänen kanssaan pysytään kielen kuplassa. Opiskelu on ollut todella mielekästä. Kieltä pääsi käyttämään heti.”
Ei mitään esseiden puurtamista
Tutkinnon suoritettuaan voi työskennellä kelpoisena lastenhoitajana varhaiskasvatuksessa tai ohjaajana erilaisissa oppilaitoksissa, erityisesti tukea tarvitsevien parissa. Aiemmista opinnoista riippuen, valmistuttuaan voi työskennellä myös esimerkiksi kuntoutus-, avustaja- tai vanhuspalveluissa. Jotkut päätyvät kommunikaatioalan yrittäjiksi, käytännössä ohjaajiksi tai opettajiksi.
Maijun mielestä tutkinnosta hyötyisivät myös lähihoitajat, toimintaterapeutit, sosiaalialan ohjaajat, fysioterapeutit, sairaanhoitajat, varhaiskasvattajat, opettajat…
“Ei saa antaa sen hämätä, että tämä on toisen asteen tutkinto, alempi koulutustaso. Ja siinä missä ammattikorkeakoulu on esseiden puurtamista, tämä on käytännönläheistä.”
Sen Maiju haluaa mahdollisille tuleville täydennyskouluttautuville sanoa, että moni ensimmäisen syksyn kurssi on peruskurssi. Moni juttu on ollut Maijulle jo tuttua.
“Itse näen sen kertauksena. Silloin saan myös kysyttyä lisää. Mutta tähän on hyvä varautua.”
Siihenkin on Maijun mukaan hyvä varautua, että osa opinnoista sijoittuu koulumaailmaan ja varhaiskasvatukseen, myös ensimmäinen työssäoppiminen. Tämä on tutkinnon rakenteessa. Itse hän on menossa keväällä Ammattiopisto Spesiaan koulunkäynninohjaajaksi.
“Haluan pohtia harjoittelupaikat niin, että saan niistä jotain ekstraa.”
Kehitysvammaistenkin pitää saada ilmaista mielipiteensä
Maiju on huomannut, että vuorovaikutuksessa esimerkiksi kehitysvammaisten ja autistien kanssa tyydytään liian helposti perustasoon. Asiat voivat kyllä sujua pelkästään sanallisesti ohjaten, mutta asiakkaat eivät välttämättä saa tahtoaan ja mielipidettään kuuluviin. Lisäksi voi olla hankala kertoa asioista, jotka ovat tapahtuneet jossain muualla.
“Asiakkaat voivat myös osata tukiviittomia, mutta niistä ei ole mitään hyötyä, jos ohjaajat eivät osaa.”
Maiju vie opistolta työpaikalleen kaiken mahdollisen.
“Kerään töihin tietopankkia kaikkien käyttöön. Kun materiaalit ovat esillä, voi vain ottaa ja kokeilla.”
Eri aihepiireistä tehtyjä toimintatauluja voi käyttää vaikka askartelun tai keskustelun tukena. Siinä muodostetaan kuvien avulla lauseita. Tunnekorttien avulla voi jutella päivän tapahtumista tai purkaa tilanteita. Asiakastyytyväisyyskyselynkin voi tehdä kuvien avulla.
Ihan piirtäminenkin saattaa auttaa. Siinä asiakas ja ohjaaja ovat saman asian äärellä. Se rauhoittaa.
“Ihana, kun joku kysyy töissä, että missä sitä kynää ja paperia onkaan, voisin mennä vähän juttelemaan. Arvostus ja innostus näitä keinoja kohtaan lisääntyy, kun huomataan, että tyypit hyötyvät.”
Maiju sanoo, että kommunikointia tukevat taidot ovat edelleen erikoisosaamista, alalla kuin alalla. On yllättävää, kun joku osaa niitä.
“Näiden kuuluisi olla ammattitaito ainakin vammaispalvelussa työskentelevillä. Tässä on tulevaisuuden tavoite.”
Aikuiskoulutustukea saa noin puolet palkasta
Maiju on opintovapaalla vakituisesta työstään. Hän saa aikuiskoulutustukea noin puolet palkasta ja tekee lisäksi keikkatöitä työpaikallaan viikonloppuisin ja lomilla.
”Opiskelu ei ole niin rankkaa, etteikö siinä sivussa voisi tehdä jonkin verran töitä. Vedän kuitenkin tarkan rajan, etten tee liikaa. Tarvitsen tilaa ajattelulle, ja viittomiakin täytyy harjoitella.”
Aikuiskoulutustuki on tarkoitettu työsuhteessa oleville. Tukea saa, kun minkä tahansa alan työkokemusta on vähintään kahdeksan vuotta ja on ollut vähintään vuoden nykyisessä työpaikassa päätoimisena. Tuki lasketaan edellisen vuoden tulojen perusteella. Tuen määrä riippuu myös siitä, kuinka paljon tienaa samaan aikaan.
”Tosi kiva ottaa välillä etäisyyttä työhön. Sitä kuviota katsoo vähän kauempaa ja saa ihan eri lailla ideoita. Ei vuorotyössä ainakaan jaksa samalla tavalla innostua ja opiskella.”
Maiju on kiitollinen, että työnantaja on suhtautunut opiskeluun alusta asti myönteisesti.
”Voin hyvillä mielin opiskella, kun työnantajalta ei tule painetta olla töissä. Olen siitä onnellisessa asemassa, että meillä ei ole jatkuvaa sijaispulaa.”
Tällä hetkellä Maijun missiona on panostaa asiakastyöhön nykyisessä työpaikassa. Hän ei kuitenkaan pidä lisäkoulutusta pahana urakehityksenkään kannalta.
“Kyllähän tämä voi avata ovia vaikka kouluttajana. Haluan pysyä avoimena muutoksille mutta olla kuitenkin kiinni hetkessä. Katson aina, mitä mussa herää. En tee mitään viisivuotissuunnitelmia.”
Vastapainona armotonta sohvalla löhöämistä
Kaikesta päätellen Maiju on hyvin motivoitunut opiskelija ja työntekijä. Siitä huolimatta hän puhuu vapaa-ajan tärkeydestä.
“Vapaa-aika on arvokasta. Se on järjestely- ja priorisointikysymys.”
Ison osan Maijun vapaa-ajasta vie kerrynterrieri Pai. Koiran kanssa tulee ulkoiltua ja retkeiltyä. Heillä on myös yhteinen hajuharrastus, missä Pai etsii eukalyptuksen hajua.
Maiju käyttää koiran kanssa myös puhenappuloita. Nappia painamalla Pai kertoo, milloin se haluaa leikkiä tai temppuilla tai milloin piilotetaan nameja.
“Olen nauhoittanut itse puheen nappeihin. Kun tulen kotiin, koira voi painaa vaikka nappia ´Namit piiloon heti!´”, Maiju nauraa.
“Korostan, että koiran puhenappulat ei ole mikään oma keksintöni.”
Lisäksi Maiju harrastaa “armotonta sohvalla löhöämistä” ja videopelien pelaamista miehensä kanssa.
Ei sitä kuulkaa muuten noin motivoitunut jaksaisi ollakaan.
Teksti: Tiina Hämäläinen
Kuvat: Janne Peltonen ja Maiju Lindbergin kuva-albumi
