Salla Lindholm haki sinnikkäästi lääkikseen, kunnes hänet neljännellä kerralla hyväksyttiin sisään. Salla haluaa kannustaa uskomaan itseensä ja tavoittelemaan tähtiä, vaikka ei olisikaan korkeasti koulutetusta perheestä.
Viime kesänä, kun Salla Lindholm sai tietää päässeensä Ouluun opiskelemaan lääkäriksi, hän itki koko yön. Ei suinkaan ilosta, vaan koska tuntui kamalalta muuttaa Turusta niin kauas. Ja koska Turun yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan pääseminen jäi tosi pienestä kiinni. Oulu oli silloin karvas kolmosvaihtoehto, vasta Turun ja Tampereen jälkeen.
Nyt Oulussa puhelimeen vastaa iloisen oloinen nainen. 23-vuotias Salla ja koiransa Pico ovat asettuneet hienosti uuteen kotikaupunkiinsa.
“Turku tuntuu nyt hektiseltä ja vilkkaalta. Sitä paitsi Oulussa on mukavampia ihmisiä.”
Sallan matka lääketieteen opiskelijaksi on ollut aika pitkä. Se alkoi oikeastaan jo pikkutyttönä, kun Salla keksi haluta lääkäriksi.
“Tosin silloin halusin myös ballerinaksi”, hän nauraa.
Annetaan Sallan kertoa tästä matkasta, josta kaksi vuotta hän opiskeli opiston lääketieteelliseen suuntaavissa opinnoissa eli niin kutsutulla lääkislinjalla.
“Tuntui tosi kaukaiselta haluta lääkäriksi”
Varsinaisen päätöksen suunnata lääketieteen opintoihin Salla teki lukiossa. Hän sanoo reippaaseen tyyliinsä, ettei keksinyt parempaakaan ja biologia ja kemia kiinnostivat.
“En ole lähtöisin korkeakoulutetusta enkä hyvätuloisesta perheestä. Tuntui hurjalta ja tosi kaukaiselta alkaa opiskella lääkäriksi. Jos vanhemmat ovat lääkäreitä tai muuten korkeakoulutettuja, heiltä saa ihan eri lailla vinkkejä ja taloudellista tukea opiskeluun. Mun on itte pitänyt kaikki maksaa.”
Salla ei kuulosta tästä millään lailla katkeralta vaan enemmänkin sisukkaalta realistilta. Hän muistuttaa, että moni lääkäri on korkeakoulutetusta perheestä, eikä välttämättä osaa asettua vähätuloisen asemaan. Salla haluaa kannustaa ihan jokaista tavoittelemaan unelmiaan.
“Tosi kliseistä, mutta ei saa lannistua. Lääkikseen pääsee mistä lähtökohdista vaan, jos tarpeeksi monta kertaa hakee. Meikä haki neljä kertaa, ennen kuin pääsin. En pidä itteeni mitenkään erityisen fiksuna, mutta täällä vaan ollaan!”
“Olli ja Ilari jaksavat selittää vaikka miljoona kertaa”
Ensimmäisen kerran Salla kävi lääketieteellisen pääsykokeissa tuoreena ylioppilaana keväällä 2017, mutta sillä kertaa vain katsomassa, millainen koe on. Sen jälkeen hän muutti Loimaalta Turkuun, teki töitä huoltoaseman kassalla ja opiskeli Mafy-valmennuksen itseopiskelukurssia. Tätä jatkui kaksi vuotta.
Toisena itseopiskeluvuonna Salla sattui seuraamaan Instagramissa pääsykokeisiin lukevan tiliä. Tilin pitäjä opiskeli Turun kristillisellä opistolla ja suositteli sitä.
“Opisto on parasta, mitä ihminen voi tehdä, jos haluaa lääkikseen päästä. Älyttömän hyvä! Ilari ja Olli ovat tosi hyviä opettajia, aina saatavilla. He osaavat ja jaksavat selittää vaikka miljoona kertaa, jos ei tajua. Tukea sai myös opiskelukavereilta, koska kaikilla on sama tavoite.”
Lääkislinjalla opiskellaan lukion biologian, kemian ja fysiikan kurssit yksi kerrallaan, mutta Sallan mukaan paljon syvemmin kuin lukiossa.
“Jos lukee vain lukiokirjat, ei tuu pääsemään lääkikseen pelkän pääsykokeen perusteella.”
Jokaisen kurssin jälkeen on koe. Kuukausi ennen pääsykoetta on intensiivijakso, jolloin tehdään pelkästään tehtäviä päät höyryten.
“Koko ajan pystyi luottamaan siihen, että Olli ja Ilari hoitavat hommat oikeassa aikataulussa. Itse ei tarvinnut kuin käydä siellä.”
Opiston lääkislinja on niin suosittu, että opiskeluryhmiä on kaksi. Myös opettajia on käytännössä kaksi: Ilari Niemi opettaa biologiaa ja kemiaa, ja Olli Viitanen fysiikkaa.
“Toisena opistovuonna oli jo älyttömät paineet”
Opiskeltuaan vuoden opistolla Salla oli varma, että nyt lääkis kutsuu. Hän oli opiskellut niin paljon, ja viiden tunnin pääsykoettakin oli harjoiteltu varmaan kymmenen kertaa. Sitten tuli korona, ja pääsykoetta muutettiin viime metreillä. Suurin osa valittiinkin todistuksen perusteella, ja silloin ylioppilastodistuksessa kannattaa olla vain arvosanoja L ja E. Sallalla oli E:tä ja M:ää, mutta ne eivät riittäneet.
Salla ei päässyt sisään. Se oli iso pettymys. Hän päätti hakea opistolle uudestaan, jotta voisi valituksi tullessaan opiskella vielä toisenkin vuoden opistolla. Se vuosi, viime vuosi, oli kaikista raskain: paljon töitä ja paljon paineita.
“En enää ikinä halua niin rankkaan tilanteeseen. Opinnot, työt huoltoasemalla ja vielä aktiivisen koiran ulkoilutus sun muut. Siinä oli älyttömät paineet. Takaraivossa jyskytti koko ajan.”
Niin paljon kuin Salla tsemppaakin nyt pääsykokeiseen lukevia, hän korostaa myös levon merkitystä.
“Laatu korvaa määrän. Ei saa ajaa itseään piippuun. Itsekin siihen kyllä sorruin. Ilari ja Olli opettivat, että jos on väsynyt, ei yksinkertaisesti opiskele. Kannattaa kuunnella heitä; he tietävät, mitä tekevät. Opistolla oli myös tosi hyvä stressinsäätelykurssi.”
Tänä keväänä lääketieteellisen pääsykoe on ensimmäistä kertaa sähköinen. Salla muistuttaa, että se on kaikille uusi tilanne.
“Koetilanteessa pitää olla itsevarma, luottaa itseensä ja osaamiseensa.”
Ohjelmassa ultraäänen käyttöä ja iskiashermon venytystä
Salla on tehnyt töitä koko ajan opiskelun ohella, edelleen Oulussakin tutuissa hommissa Shellin huoltoasemalla. Siitä huolimatta hän otti opintolainaa jo, kun aloitti kristillisellä opistolla.
“Vähän riskitouhua, mutta päätin, että kyllä mää sinne lääkikseen meen. Laatuun nähden opisto on tosi edullinen, 2 800 euroa lukuvuosi ja siinä on jo Mafy-valmennuskurssi mukana. Kaupalliset valmennuskurssit ovat älyttömissä hinnoissa, ei niitä makseta siinä sivussa töitä tekemällä.”
Ja niin sitä lääkikseen lopulta mentiin. Murheellisesta yöstä on nyt yhdeksän kuukautta, ja ensimmäisen lukuvuoden opinnot kohta onnellisesti takana. Perhettä ja kavereita on pystynyt näkemään Oulustakin käsin, joskin etelässä Salla käy vain parin kolmen kuukauden välein välimatkan takia. Kävi vielä niinkin onnekkaasti, että Sallan opiskelukaveri kristilliseltä opistolta pääsi Ouluun hänkin. Uusia kavereitakin Salla on saanut.
Ensimmäisen vuoden syksyllä opinnot sisälsivät anatomiaa ja kaikenlaista pientä toiminnallista, kuten stetoskoopin käyttöä, palpointia eli esimerkiksi vatsan tunnustelua käsin, luiden opettelua luurangon avulla, ultraäänen käyttöä ja iskiashermon venytystä.
Kevätlukukaudella on ollut paljon luentoja. Nyt on meneillään psykologian ja biokemian kurssit.
“Kaksi ekaa vuotta on lähinnä teoriaa. Kolmas vuosi on klinikkavuosi, jossa opiskellaan enemmän käytäntöä aihealue kerrallaan. Sitä odotan innolla.”
Opistosta on ollut hyötyä vielä lääketieteellisessäkin. Yksi hyöty on ollut oppi opiskelutekniikoista. Lisäksi Salla opiskelee nyt paljon samoja juttuja kuin kaksi vuotta opistolla.
“Niillä, jotka ei ole käyneet Turun kristillistä opistoa, on varmaan ollut vähän ongelmia…”
Niin kuin ajan henkeen kuuluu, opinnot ovat Oulussakin olleet lähes kokonaan etänä. Nyt on pikkuhiljaa siirrytty osittain lähiopetukseen.
Vielä Salla ei osaa sanoa, mihin haluaisi kuuden vuoden päästä erikoistua. Ehkä naistentauteihin ja synnytykseen.
“En oikeasti tiedä erikoisaloista vielä juuri enempää kuin sinäkään. Mitä nyt joskus olen itse lääkärissä käynyt.”
Kesätöissä päätä saa käyttää vähän vähemmän
Kohta on kesä, ja Salla olisi todellakin lomansa ansainnut. Se ei kuitenkaan ole taloudellisesti mahdollista, ja siksi hän onkin iloinen, että Oulun kaupungin kotihoidosta tuli juuri viestiä. Kesä-elokuuksi on tarjolla kotiavustajan pesti.
“Opiskelen lääkäriksi, mutta en osaa vielä edes sitä, mitä lähihoitaja osaa. Kotiavustajana oppii ainakin olemaan ihmisten kanssa tekemisissä. Uskaltaa koskea ihmiseen ja kommunikoida. Asiat ja ongelmakohdat näkee siinä työssä läheltä. Päätä pitää siinäkin vähän käyttää, mutta ei niin paljon kuin opiskellessa”, Salla nauraa.
Teksti: Tiina Hämäläinen
Kuvat: Salla Lindholmin kotialbumi
