Me kaikki käytämme haptiikkaa ja sitä näkee joka puolella: kotona, töissä, kaupassa ja tv-ohjelmissa. Haptiikka on sanatonta viestintää kosketuksen kautta; esimerkiksi halaaminen toisen kanssa, hipaisu ohi mentäessä tai ihan niin arkinen asia kuin kätteleminenkin. Haptiikkaa käytetään yhtenä kommunikointikeinona esimerkiksi vaikeasti vammaisten ja vanhusten kanssa, kuvailee Pauliina Järvelin.
Pauliina Järvelin valmistui viime keväänä kommunikaatio- ja viittomakielen ohjaajaksi. Loppuvaiheessa opintoja hän suoritti Haptiikka ja kosketus -koulutuksen, joka oli hänen mielestään mainio lisä opintoihin. – Jokainen osaa sitä jo varmasti vähän, mutta tietämättään. Haptiikka avartaa tapaa toimia erilaisissa tilanteissa, ainakin omalla kohdalla. Sillä pystyy hyvin ennakoimaan, ohjeistamaan, tarkentamaan ja kehittämään luottamusta asiakkaaseen sekä läheisiin, kertoo Pauliina.
Pauliina työskentelee tällä hetkellä ohjaajana kehitysvammaisten asumisyksikössä. Asumisyksikössä asuu 14 kehitysvammaista, joiden ikähaarukka on 24 – 60 vuotta. Hän ohjaa, tukee ja edistää asukkaiden kodinomaista arkielämää ympäri vuorokauden. Osa asukkaista käyttää tukiviittomia ja muutamilla on käytössä kommunikointisovellus, joten hän pääsee hyödyntämään hyvin tuoretta koulutusta. Hänen mielestään on hienoa, että jokainen päivä on varmasti erilainen.
Haptiikka-koulutuksen opettajana toimi Riitta Lahtinen, joka piti kuusi webinaaria Englannista käsin. Riitalla on pitkän ajan kokemus haptiikan käytöstä ja hän on alan ehdoton guru. Koulutus sisälsi harjoituksia, joita osallistujat pystyivät tekemään kotona ja työpaikoillaan webinaarien väleissä. Lisäksi tehtiin vielä ns. kokoava lopputyö, johon liittyi vähän laajempi haptiisien kokeilu arjessa. Haptiikka-koulutuksessa Pauliina oppi, miten paljon kosketus voi merkitä jollekin asiakkaalle ja kuinka paljon kosketuksesta voi olla hyötyä omassa työssään. – Haptiikassa on monta eri osa-aluetta; sillä on jopa oma kielioppi. Itse pääsin perehtymään haptiiseihin, jotka ovat ns. sosiaalisia pikaviestejä esim. kyllä/ei, sekä hapteeseihin, joita voidaan kutsua verbeiksi eli kosketuksen nopeus, paine ym. Lisäksi on vielä haptiset ilmeet, tilan hahmottamista ym. Paljon kaikkea! Vielä syvemmin haptiikkaan pääsee tutustumaan jatkokursseilla. Haluaisin ehdottomasti mennä pintaa syvemmälle haptiikassa. Se on niin moniulotteista, käytännöllistä ja hyödyllistä, kuvailee Pauliina.
Pauliina käyttää paljon haptiikkaa omassa työssään. – Yksi asiakkaani on heikkonäköinen ja hänen kanssaan olen paljon käyttänyt esim. kyllä ja ei -haptiiseja. Hänen kanssaan on mukava myös ulkoilla, kun käyttää apuna haptiikkaa. Huomaan, että hän itsekin nauttii siitä kun ohjaaja kuvailee ympäristöä selkään ja hän kävelee paljon varmemmin vaikeammassakin ympäristössä. Lisäksi joukossa on autisminkirjon asiakkaita, joiden kanssa olen myös käyttänyt haptiiseja. Etenkin autisminkirjon asiakkailla olen huomannut, että ennakointikosketuksella auttaa tekemään erilaisia hoitotöitä. Asiakas ei hermostu niin paljon, tilanne on rauhallinen ja asiakas luottaa minuun hoitotyötä tehdessäni, kertoo Pauliina.
Teksti: Niina Heikkilä
Kuvat: Pauliina Järvelinin kuva-arkisto, Janne Peltonen
